Kukkiva kotiseutu

Tästä nyt tulee aika kuvapainotteinen postaus. Harmi sinänsä, että nämä nyt ovat vain kamerakännykällä otettuja, niin laatu on mitä on. Pitäisi alkaa itsekin opetella kunnolla kuvausta ja hankkia hyvä kamera. Mikalla on kunnon laitteet, joten niillä voisi kyllä treenata. Pitää vain oikeasti tehdä niin, eikä vain puhua siitä. Tässä on nyt kuitenkin kuvia lomaviikolta kotosalla. Melko kukkapainotteinen, joten ruokaa ei ole nyt luvassa. 🙂

Päivänkakkarat ovat tänä vuonna olleet jotenkin todella hyväkasvuisia. Perinteisestihän päivänkakkaran terälehtiä nyppimällä voi saada selville tykkääkö oma ihastus myös sinusta. Tai sitten voi kysellä niitä todella tärkeitä asioita, kuten “pitäisikö lähteä jäätelölle”. Tätä varten ei tosin kannata kukkaparkaa ruveta nyppimään, koska vastaus on tietysti “kyllä”. 

Lemmikin kaunis vaaleansininen on tosi hieno väri. 

Akleijat ovat meillä aina olleet osa puutarhaa. Niitä on välillä ollut ihan vain maljakossa sisällä, mutta ovatpa ne toimineet koristeena täytekakullekin. 

Takapihalla kasvavat mehikasvit tuppaavat välillä jäämään ruohon ja lehtien alle piiloon. 

Pensashanhikin kukkaset sopivat hyvin taustalla kasvavan rypsipellon seuraksi. Tänä vuonna hanhikit eivät tosin ole olleet kovinkaan kukkivalla tuulella muuten. 

Ruusut puolestaan ovat kukkineet hyvinkin tänä vuonna, mutta tarvitsisivat hieman jonkinlaista apua muuten. Varmaan auttaisi vetää puska maan tasalle taas syksyllä, niin keväällä tulisi täysin uusi kasvusto. Kukkia saisi tosin odotella ehkä vuoden pari… Niin ja möttiäinenhän se siinä pörrää. Tai siis kimalainen. Meillä niitä on aina tosin kutsuttu möttiäisiksi jostain syystä. Hauska pikku pallero. 

Ja sitten tietysti meidän Pörri. Tämä kisu viihtyy hyvin pihalla ja hyppää esiin aina jostain puskasta, kun häntä kutsuu. Tässä kyseinen silkkiturkki viettää aikaa herukkapensaan alla. 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *