Joulu: puuroa täynnä on saavit ja kiulut

Viime vuonna blogimme joulukalenteri tarjosikin melko kattavan valikoiman kaikkean mahdollista joulupöytään kuuluvaa. Näihin antimiin on hyvä katsahtaa tänäkin vuonna, sillä pyörää ei kannata välttämättä ruveta keksimään uudestaan. Tietyt elementit, kuten laatikot, kuuluvat joulupöytään vuodesta toiseen ja ne ovat parhaimmillaan juuri sellaisina perinteisinä versioina. Itse haluan joulupöydästä löytyvän aina maksa-, porkkana– ja perunalaatikon. Lanttulaatikkokin on ihan hyvä asia olla olemassa, mutta siihen ei niin vahvaa mieltymystä ole syntynyt. Joskus sitä tuli jopa vähän sorsittua. Visuaalisena houkuttimena toimikoot kuvat ja linkit löytyvät ohjeisiin niiden nimien kohtalta.

Lämmin porkkanalaatikko tuoksuu herkulliselta ja maistuu myös.

Maksalaatikon rusinat jakavat vahvasti mielipiteitä. Eli siis rusinoilla vai ilman? Mitä mieltä sinä olet?

Lanttulaatikko on laatikoista maultaan vahvin ja olennainen osa jouluateriaa.

Jouluna on ihan luvallista myös nauttia makeaa mahan täydeltä. Tunnetusti sen kanssa tehdäänkin juuri näin ja sokerihumala, ähky ja yleinen pahoinvointi ovatkin joulupyhien oireita. Pandan konvehtirasioita satelee yleensä vasemmalta ja oikealta (ja jostain syystä Pandan suklaakonvehdit ovat yleensä suositumpia meillä kuin Fazerin… mikä on jännittävää sinänsä, koska ihan tavallisen suklaan kanssa se menee taas toisinpäin.) ja niiden syömistä on niin hankala lopettaa. Mutta ettei vaan pääse makeus loppumaan, niin itsehän voi valmistaa vaikkapa herkullisia tryffeleitä tai noisette-tyylisiä herkkuja, riippuen tietysti siitä mistä itse tykkää eniten.

Tikkunekut voivat olla hyvä vaihtoehto, jos suklaan maku alkaa tulla jo korvista ulos.

Yksi pakollinen ruoka joulukuussa on ehdottomasti riisipuuro. Sehän kelpaa kyllä minä vuodenaikana vaan, mutta jouluna se maistuu aivan erityisen hyvältä. Meillä sitä on aina syöty innolla ihan vain kanelin kanssa, mutta kelpaahan rusinakeittokin siihen lisukkeeksi hyvin. Ja mantelin piilottaminen puuroon tuo aina sitä lisäjännitystä vaikka ei siitä edes mitään erityistä saisi, jos se lautaselle osuu.

Eikä saa tietenkään unohtaa jouluaterian päätähteä, joulukinkkua. Tuntuu siltä, että vaikka sianliha ei aina kaikkia muuten niin innostaisi, mutta kinkku toimii silti. Itsekin kyllä lukeudun osittain tähän kategoriaan, sillä pekoni ja joulukinkku ovat yleensä ne possut mitä tulee syötyä. Kokin opettama kinkun kastike osui ja upposi kyllä täydellisesti ja sitä aion itsekin tehdä taas tänä vuonna kinkun seuraksi. Siihenkin ohje löytyy samaisen kinkkupostauksen yhteydestä.

Ja pipareillahan voi pitää hauskaa joulun aikaan. Niistä saa jos jonkinlaisia piparkakkutaloja tai vaikka piparkakkulinnoja. Tyrniä ja Tyrskujä -blogin Sari on tehnyt pipareista myös hyvin näyttäviä “piparipuita”, jotka toimivat upeana lisänä joulun herkkuhetkissä. Piparkakkutaloon inspiraatiota voi lähteä hakemaan vaikka viimevuotisesta, hieman ylimakeasta, piparkakkutalosta.

Mitä ruokaperinteitä teillä on jouluun? Onko riisipuuro se odotetuin vai vievätkä piparit ja joulutortut voiton? Vai onko se se kinkku, mikä kruunaa pöydän?