Äidin keittiössä; savuavan liharullan salaisuus

Hei! Nyt täällä kirjoittaa itse kokki, suuntana Satakunta ja äidin keittiö. Tämä jännittävä juttusarja alkaa perinteikkäällä liharullalla, jota on äitini valmistanut niin kauan kuin vain muistan. Lapsuudessa keittiön täytti palaneen lihan tuoksu – taitaa se liharulla siellä taas valmistua. Se on huvittanut ja hauskuuttanut. Uunista tultuaan se on savuavan musta lihapala. Sisältä se kuitenkin on mehukasta, eihän siitä pala kuin se nahka, joka poistetaan uunista tultua. Äitini mielestä kaiken pitää olla täysin kypsää ja paistoajat on hyvä kaksinkertaistaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Mitä kuivempi, sen parempi. No joissakin asioissa se toimii, kuten tässä liharullassa. 

Kyseiseen rullaan tarvitaan sian vatsaliha nahkoineen, suolaa, sinappia, maustepippuria. Kyseiset mausteet ovat kaikessa yksikertaisuudeesaan – no, yksinkertaiset. Siinäpä varmasti tuli mainittua melkein koko maustekaapin sisältö. Liha levitetään nahkapuoli alaspäin ja siihen hierotaan mausteet, jonka jälkeen se rullataan kuin kääretorttu. Seuraavaksi rulla sidotaan kalastajanlangalla sentin välein tiukaksi rullaksi. Itse en tätä tekniikkaa hahmottanut ja oli siinä vaikeuksia itselläkin tehdä solmu. Pääasia että rulla saadaan sidottua jollakin tapaa tiukaksi paketiksi.

Lihan matka kohti leivinuunia alkaa; se laitetaan reunalliseen uunivuokaan ja “poltetaan” kekäleeksi. Tässä ei isoäidin keittokirjan mukainen “hyvässä lämmössä riitä”. Kun hiillosta on hiipunut ja pellit ovat kiinni, voi lihan laittaa uuniin. Käännetään välillä, että liha ruskistuu tasaisesti, ei kuitenkaan ylösalaisin, ihan vain vaaka-akselilla.  Nahka suojaa lihan palamista ja ideana onkin rasvan sulaminen ja erottuminen lihasta, jotta jäljelle jää vain “lihaa”. Liha saa nauttia uunin lämmöstä noin neljä tuntia. Tässä ei voi noudattaa sääntöä “tarkkaile väriä” vaan liha on valmis kun sitä ei enää erota mustassa uunissa.

Kun liha on kärventynyt, otetaan se uunista, katkotaan narut ja nahka poistetaan välittömästi päältä. Tässä palaa näpit helposti. Laita “kuorittu” liha voipaperiin ja kääri rullalle. Voit vaihtaa muutamaan kertaan paperia mikäli rasvaa lihasta vielä tihkuu runsaasti. Nyt liha on pienentynyt puoleen ja siitä on miltei kaikki rasva sulanut ympäriltä. Anna jäähtyä hyvin ennen leikkausta. Tämä liha säilyy hyvin jääkaapissa, niin kauan kuin se nyt sitten säilyykään. Toimii erinomaisesti leivän päällä parin suolakurkkuviipaleen kera.

Mitähän seuraavan kerran äidin keittiössä -sarjassa valmistuukaan, ehkä leivinuuni lämpiää jonkin leivän merkeissä. Jos siis tämän jutun jälkeen vielä saa luvan astua äidin keittiöön.