Vanhojen tuolien uusi elämä

Folklore_ylhäältä
Folklore-tyylisellä sinivalkoisella kankaalla päällystetyt tuolit muuttavat pian pönttöuunin viereen olohuoneeseen.

 

Folklore_edestä

Sitä mukaan, kun talomme sisätilat valmistuvat, on sanoinkuvaamattoman ihanaa alkaa vihdoin suunnittelemaan sisustusta. Kuten myös kaupunkikodissamme, talon huonekalut ja esineet tulevat olemaan sekoitus vanhaa ja uutta – ehkä enemmänkin vanhaa, sillä äitini kesäpaikan varastoon on kertynyt kiitettävä määrä sukumme vanhoja huonekaluja. Niitä olen viime vuosinat kerännyt taloamme varten säästöön. Osan huonekaluista olen kesän aikana sutinut uudella maalikerroksella, useimmiten turvallisen valkoiseksi, sillä on vielä vähän vaikeaa hahmottaa kunkin huoneen tarkkaa värimaailmaa ja huonekalujen sijaintia.

Olen aina pitänyt sinisen sävyistä, ja myös kaupunkikodissamme on paljon siniseen vivahtavia elementtejä. Esimerkiksi olohuoneen sohvamme on aina ollut sininen – ja sellaisen olen tilannut myös talolle (hmm..onko huolestuttavaa kiintyä näin vahvasti johonkin väriin?:). Miksi sitten sininen on jo vuosia kiehtonut minua? Se on raikas, vettä muistuttava sävy, joka vain tuntuu vuosi toisensa jälkeen raikkaalta ja ajattomalta. Siniseen saa kivasti  yhdistettyä muita suosimiani värejä, kuten keltaista, pastelleja, mustaa ja turkoosia – ja se sointuu kauniisti viime aikojen superhurahdukseeni: rottinkiin (tästä lisää myöhemmin).

Äitini on oikea aarre. Hänen luonaan olen saanut pitää armasta huonekaluvarastoani, ja sen lisäksi hän on varsinainen käsityömestari: äiti on verhoillut viime vuosina tuolin jos toisenkin käyttöömme. Myös taloon löytämäni, suvun vanhat nojatuolit saivat kevään ja kesän aikana ylleen uuden verhoilun. Olohuoneen sohvaryhmän tulee muodostamaan vaaleansinisen sohvan (joka siis vielä saapumatta) lisäksi kaksi 50-luvun suurehkoa “kernituolia”, jotka verhoiltiin tummansinisellä folklore-tyyppisellä paksulla kankaalla ja konjakinvärisellä nahalla. Olen aivan hullaantunut lopputulokseen!

Folklore_kaukaaJPG

Kaksi muuta 60-lukulaista, pienempää tuolia muuttuivat äidin käsissä mintunvihreiksi. Niistä ainakin toinen sijoitetaan lapsen huoneeseen satujenlukutuoliksi, vaikka väri on tietysti aika arka. Täytyy vain muistaa suojata tuolit hyvin tekstiilispraylla ennen käyttöönottoa.

minttutuoli_ylhäältä
Mintunvihreät tuolit ovat pienet ja ihanan sirot. Niistä toinen tulee ehkä lastenhuoneeseen.

Kannoin sattuneista syistä (sisällä siis vielä aikamoinen raksakaaos) huonekalut kuvattavaksi pihallemme. Sinisävyt sointuvat kivasti myös syyskesäisen pihan vehreyteen 🙂

minttutuoli_lähis

Minttutuoli_sivusta

Saapa nähdä, tuleeko verhoiltavia istuimia vielä lisääkin ( ja jaksaako äiti vielä niitä väsätä). On vaan niin ihanaa, että suvun historia kulkee kodin huonekaluissa mukana sukupolvelta toiselle – kunkin ikäluokan valitsemin värein ja kuosein.

Mitä suvun vanhat huonekalut mertkitsevät teille, ja kuinka paljon niitä näkee kodeissanne? Onko siis muitakin hurahtaneita? J

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *