Miksi vanha tavara janottaa?

Vuosi on vaihtunut uudeksi, ja elämme talolla sydäntalvea parhaimillaan. Jouluhässäkän loputtua on lohdullista ajatella, että nyt sitä mennään taas kohti valoisampia aikoja – uusi kevät on taas edessä <3

Edelleen on talon sisustaminen vaiheessa, sillä vauvavuoden väsymys ja arkipyöritys jättävät usein kaiken “ylimääräisen” tekemättä. Mutta harvoina vapaahetkinä mieluisinta puuhaani ei tarvitse kauaa miettiä: silloin lähden tutkailemaan huonekalulöytöjä johonkin vanhojen tavaroiden liikkeeseen.

Ovesta sisään astuessa on mielessä aina pieni kutkutus siitä, mitä aarteita tällä kertaa saattaa löytyä mukaan – tai ihan vaan sisustusinspistä antamaan. Usein käy niin, että reissut liikkeisiin kestävät aivan liian kauan, sillä minulla on paha tapa pysähtyä tarkastelemaan lähes jokaista kaunista esinettä – olinpa ostamassa sitä tai en. On vain niin järjettömän kiehtovaa tutkailla vanhan huonekalun muotoa ja pintaa ihmetellen mikälaisen tarinan se on kulkenut.

Onko esine päätynyt myyntiin vanhan tädin viimeisestä asunnosta vai palveltuaan lapsiperheessä tarpeensa loppuun? Vai onko se löytynyt hylättynä autioituneen talon vintiltä?

Vaikka kotimme ei näytä museolta, on pakko myöntää, että olen hulluna vanhoihin tavaroihin. En voi samana päivänä puhua fiiliksestä, jonka saan, jos tällainen vanha aarre päätyy meille versus, jos kävisin ostamassa jotakin uutena kaupasta. Mutta niin kuin varmasti monella teistäkin, meidänkin kodin sisutus koostuu sopivassa suhteessa vanhasta ja uudesta. Kuten olen kertonutkin, olen haalinut meille paljon myös suvun vanhoja huonekaluja.

Jos vanha esine päätyy liikkeessä mukaani, katselen sitä kotona tietyllä lempeydellä, ikään kuin se olisi adoptoitu uuteen perheeseen. Ja aina nämä tavarat sujahtavat sitten sulavasti oman suvun vanhojen tavaroiden joukkoon.

Tällä hetkellä suurin intohimoni ovat vanhat, käsinsidotut matot, kuten kelimit, boucheronet ja persialaiset ihanuudet. Talossa kun on aika monta huonetta, joihin mattoja tarvitaan. Juuri nyt etsin kuumeisesti sitä oikeaa meidän yläkerran aulaan, mutta osaan olla myös kärsivällinen: oikea osuu kohdalle sitten, kun on sen aika. Hinnoissa on huimat erot, ja varsinaisissa mattokaupoissa vanhat matot maksavat usein huomattavasti enemmän kuin vanhan tavaran liikkeissä – ainakin oman kokemukseni mukaan. Ja aina kannattaa tinkiä, sen olen oppinut 🙂

Mistä sitten teen löytöjä? Yksi suosikkiliikkeistäni (josta postauksen kuvatkin ovat) on Fasaani, jolta löytyy liike niin Helsingistä kuin Lohjalta. Samoin Lammilla sijaitseva Antiikki Aitta on täynnä aarteita. Nastolasta löytää etenkin kesäisin ihania antiikkiliikkeitä, ja välillä käyn tutkailemassa myös kirppisten, kuten Fidan, valikoimia.

Vanhan tavaran suhteen olen ronkeli ainoastaan sen suhteen, että kodin sänkyjen ja sohvien pitää olla uusia. Niiden kanssa ei viitsi ottaa riskiä. Mutta muutoin, tervetuloa vaan meille kaikki vanha ja charmantti!

Mukavaa, talvista viikkoa itse kullekin <3