{"id":114,"date":"2016-02-14T15:01:26","date_gmt":"2016-02-14T13:01:26","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/?p=114"},"modified":"2016-02-14T15:01:26","modified_gmt":"2016-02-14T13:01:26","slug":"harmaan-talvipaivan-ihme-tontti-loytyy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/harmaan-talvipaivan-ihme-tontti-loytyy\/","title":{"rendered":"Harmaan talvip\u00e4iv\u00e4n ihme: tontti l\u00f6ytyy!"},"content":{"rendered":"

 <\/p>\n

\"Kun<\/a>
Kun pienet varpaat tepsuttavat ihkaomalla pihalla…<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Ihanaa Yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4, rakkaat lukijat! Usko tai \u00e4l\u00e4, n\u00e4inkin loputtoman harmaana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voi tapahtua jotakin ihmeellist\u00e4. Kuten l\u00f6yt\u00e4\u00e4 unelmiensa tontin (jolla viel\u00e4p\u00e4 seisoo vanha talo!). Kuinka se oikeastaan tapahtui?<\/p>\n

Kolmisen vuotta sitten el\u00e4m\u00e4mme alkoi olla mallillaan. Kihlat oli vaihdettu, h\u00e4\u00e4t juhlittu, omistusasunto hankittu ja reissuja tehty niin it\u00e4\u00e4n kuin l\u00e4nteen. Silloin meille molemmille iski hillit\u00f6n m\u00f6kkikuume: l\u00f6ytyisip\u00e4 vel\u00e4 idyllinen paikka maalla!<\/p>\n

Aloimme katselemaan m\u00f6kki-ilmoituksia “tositarkoituksella”, ensin sielt\u00e4 sun t\u00e4\u00e4lt\u00e4, lopulta p\u00e4\u00e4dyimme vatvomaan kahden alueen v\u00e4lill\u00e4: merellinen saaristo l\u00e4ntisess\u00e4 Suomessa tai Keski-Suomen j\u00e4rvimaisemat? Yritin kuvitella meid\u00e4t molempiin paikkoihin. N\u00e4in jo mieheni keltainen sadetakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kipuilemassa liukkailla kallioilla kohti idyllist\u00e4 venevajaa, jossa odottaisi vahausta vailla oleva puupursi. Saaristomeren tuuli p\u00f6rr\u00f6tt\u00e4isi h\u00e4nen tyylikk\u00e4\u00e4sti ylikasvanutta tukkaansa.<\/p>\n

TAI sitten muruseni pilkkoisi paidattomana saunapuita idyllisell\u00e4 (tuulettomalla) pihalla, josta pikkuisen varvistamalla n\u00e4kisi P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4meen komean saariston ja tyynen j\u00e4rvensel\u00e4n, jonne my\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4tyisimme iltasoutelulle.<\/p>\n

Lopulta p\u00e4\u00e4dyimme j\u00e4rkiratkaisuun: emme ole suomenruotsalaisia, saareen p\u00e4\u00e4seminen vie aikaa (mahdollinen lossimatka) ja hermoja, ja mahdollisen saaristom\u00f6kin talvik\u00e4ytt\u00f6 j\u00e4isi hyvin v\u00e4h\u00e4iseksi. Lis\u00e4ksi olimme jo vuosia ihastelleet er\u00e4st\u00e4 etel\u00e4suomalaista Sis\u00e4-Suomen kes\u00e4m\u00f6kkikuntaa, josta monesti ajoimme ohitse. L\u00f6ytyisip\u00e4 sielt\u00e4 sopiva paikka!<\/p>\n

K\u00e4vimme katsomassa muutamaa j\u00e4rvenrantam\u00f6kki\u00e4, mutta totuus yll\u00e4tti karusti: kaikenmaailman lautah\u00f6kkeleist\u00e4 pyydettiin siivottomia summia. Ja mit\u00e4 enemm\u00e4n asiaa pohdimme tajusimme my\u00f6s, ett\u00e4 tarvitsemme talviasuttavan paikan. Olisi turhaa maksaa kallis hinta pelkist\u00e4 kes\u00e4kuukausista, kun halusimme kaupungista pois tasaisesti ymp\u00e4ri vuoden.<\/p>\n

SITTEN\u00a0tapahtui onnenkantamoinen. Tai ehk\u00e4p\u00e4 sattuma tai kohtalo. Tai jopa ihme, jos oikein tunteelliseksi ryhdyt\u00e4\u00e4n. Me l\u00f6ysimme oman unelmien tonttimme juuri tuosta kyseisest\u00e4 kunnasta er\u00e4\u00e4n kahvip\u00f6yt\u00e4keskustelun perusteella. Olimme yst\u00e4v\u00e4pariskunnallamme k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 (haleja vaan Anninalle & Timolle!) ja sivusimme taas j\u00e4lleen kerran suurta haavettamme ihanan tontin tai talon l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Kuinka ollakaan, yst\u00e4v\u00e4mme sattuivat tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n juuri kyseisess\u00e4 paikassa tuttaviensa tontin, jolla viel\u00e4p\u00e4 seisoi vanha talo. Paikka olisi mahdollisesti myynniss\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"Tontin<\/a>
Tontin laidalla seisoo kaksi vanhaa omenapuuta. Olen ristinyt paikan omenalehdokseni.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Ajoimme heti seuraavana viikonloppuna tonttia katsomaan. En unohda sit\u00e4 koskaan: oli huhtikuinen, kamalista kamalin loskainen s\u00e4\u00e4, suorastaan ironinen ilma l\u00e4hte\u00e4 katsomaan kes\u00e4ist\u00e4 unelmaa. Lipuessamme autolla hiljakseen tontin ohi sek\u00e4 min\u00e4 ett\u00e4 mieheni hiljennyimme t\u00e4ysin. Suurehkolla avaralla tontilla seisoi sympaattinen valkoinen talo, vanha ja yksin\u00e4inen, mutta silti ryhdik\u00e4s. Olimme kuulleet, ett\u00e4 talo oli seissyt tyhjill\u00e4\u00e4n useita kymmeni\u00e4 vuosia, joten katselimme sit\u00e4 armeliaasti. Tonttia vahtasimme tarkkaavaisemmin. Ohuen r\u00e4nt\u00e4kerroksen alta hahmottui marjapensaita, muutamia puita, vanha pihasauna ja yllin kyllin avaraa tilaa lasten leikeille. Sitten suuntasimme rantapolkua pitkin laiturille, josta avautui loputtomalta tuntuva j\u00e4rvenselk\u00e4. Kaikessa harmaudessaankin paikka n\u00e4ytti aivan t\u00e4ydelliselt\u00e4 meille.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"Tontilta<\/a>
Tontilta kurkistaa lempe\u00e4lle j\u00e4rvensel\u00e4lle.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Kev\u00e4t koitti ja ajelimme tontille viel\u00e4 muutamia kertoja ennen kuin otimme yhteytt\u00e4 sen omistajaan. Kun aurinko oli sulattanut lumen, ja saimme todellisen k\u00e4sityksen tontin puutarhamaisesta kauneudesta, emme voineet kuin salaa toivoa, ett\u00e4 paikka olisi joskus meid\u00e4n.<\/p>\n

Erilaisten kommervenkkien, ja pienen j\u00e4nnitysn\u00e4ytelm\u00e4n (muutkin olivat kiinnostuneet paikasta, kun kuulivat sen olevan kaupan) j\u00e4lkeen teimme kaupat tontista seuraavana syksyn\u00e4. Talo merkittiin kauppakirjaan purkukuntoisena, sill\u00e4 kellarissa oli lillunut jokakev\u00e4iset sulamisvedet ja aiheuttaneet tuhojaan. Meille asia ei ollut ihan niin yksinkertainen. Olinhan aina kuvitellut hankkivani vanhan talon\u2026<\/p>\n

 <\/p>\n

\"Viimekes\u00e4inen<\/a>
Viimekes\u00e4isen juhannuskimpun v\u00e4riloisto hiveli kaikkia aisteja!<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Ihanaa Yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4, rakkaat lukijat! Usko tai \u00e4l\u00e4, n\u00e4inkin loputtoman harmaana…<\/p>\n","protected":false},"author":20,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3,5,6,12,1],"tags":[120,97,94,118,119],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/a-lehdet-blogs.s3.eu-central-1.amazonaws.com\/uploads\/sites\/9\/2016\/02\/pikkuvarpaat.jpg","blog_id":9},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/posts\/114"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/users\/20"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/comments?post=114"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":123,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions\/123"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/media?parent=114"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/categories?post=114"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/onneanikkaroimassa\/api\/wp\/v2\/tags?post=114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}