Yksinhuoltajasimulaattori

Kokeilin pitkän viikonlopun verran yksinhuoltajasimulaattoria kun Tuukka oli työmatkalla. Simulaattori ei käynyt ihan pienillä kierroksilla, sillä Torstin ylähampaat ovat puhkeamassa ja kitinästä päätellen kivuliaasti. Kun Tuukka ajoi pihasta Hilmalle iski flunssa, yskä ja lämpöä. Noniin, kaksi lasta sylissä kolmen päivän ajan, ajattelin.

Päivisin meillä oli tosi hauskaa. Kaverit auttoivat viikonlopun aamutalleissa ja me nukuttiin lasten kanssa pitkään. Aamut aloitettiin myöhäisellä aamupalalla ja Muumien purnukkajahti-pelillä, mikä on uusi koko perheen pelisuosikki. Iltaisin tehtiin pop corneja ja katsottiin paljon telkkaria, kerrankin kaikki laulut, tanssit ja luistelut, mitä Tuukka ei jaksa yhtään katsoa.

Yöllä meillä, tai ainakin minulla oli ihan kamalaa. Torsti heräsi kiljumaan hampaitaan vähintään tunnin välein, Hilma sai yhden kuume-seikoilukohtauksen, ja sitten valvottiin oikein pidemmän kaavan mukaan. Miten on mahdollista, että koti, missä yleensä nukutaan hyvin, alkaa sekoilla juuri silloin kun Tuukka on poissa?

Tämä simulaattori toimi silti (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna) hyvin. Ehkä öiden väsymys antoi luvan ottaa päivät  ylirennosti. Tavallaan unohduin tänne taloon lasten kanssa lötköilemään. Tiedättehän, pyjama unohtuu päälle yli puoleenpäivään, peti jää petaamatta. Äkkiä päiväheinät hepoille ja lisää polttopuita, ovi kiinni ja taas vain ollaan. Tiskit unohtuvat altaaseen, olikos meillä vielä karkkia? Pelataanpa yksi erä Muumien purnukkajahtia.

Joka tapauksessa oli parasta saada Tuukka kotiin ja arki takaisin. Nostan tallipiponi korkealle ilmaan kaikille yksinhuoltajille!