Vauvauutisia!

Etsittyämme kadonnutta Mirri-kissaa pari viikkoa päätimme ottaa uuden sisäkissan tai jopa kaksi, olimmehan muutenkin jo puhuneet, että taloon mahtuisi useampikin kissa. Jos Mirri palaisi, mitään vahinkoa ei siis sattuisi. Katselin muutamia ilmoituksia myytävistä lähialueen kissoista ja löysin kaksi kissaa puolen tunnin ajomatkan päästä; 7kk vanhan pojan ja hänen äitinsä, 2,5v. nartun. Myydään avioeron ja kerrostaloon muuttamisen vuoksi. Puhelu myyjälle oli mielenkiintoinen: Ovatko kissat rokotettu ja madotettu? -Ei ole.
Entä onko jompikumpi kissa leikattu lisääntymisen estämiseksi? -Ei ole.
No onko ne sitten pidetty erillään vai kuinka olette estäneet ettei poika astu äitiään? -No, sinä otat vain sitten sen poikakissan, se on hyvä kissa.
Jätin järjen kotiin ja menin hakemaan kissaa. Pienessä asunnossa oli kaneja, akvaario, jättikokoinen koira ja kaksi kissaa. Ovella omistaja esitteli kaunista poikakissaa. Kysyin siitä toisesta. Takimmaisesta huoneesta löytyi tukevasti tiineenä oleva tyttökissa. Isä ”saattaa” olla myös ex-miehen uroskissa. Minun kävi omistajaa sääliksi, kissaa sääliksi ja enempiä ajattelematta maksoin enemmän kun pyydettiin, pakkasin molemmat kissat koppaan ja kävelin autolle.
Kuuntelin autossa kahden kissan mouruntaa, kadutti ja mietin että olen varmasti maailman ainut ihminen joka joutuu toistuvasti tämänkaltaisiin tilanteisiin.
Soitin seuraavana aamuna eläinlääkärille ja häntä nauratti. Voin kuulemma olla huoletta, kissat kuulemma kestävät sukusiitosta yllättävänkin hyvin, eikä yhdessä polvessa tapahtunut kömmähdys haittaa mitään. Kissat saivat nimikseen Milli ja Musti. Ne ovat kieltämättä ihan loistotyyppejä ja molemmat ovat kotiutuneet hyvin. Milli poiki viime yönä 3 poikasta ja siispä nämä pikkutiikerit ovat erittäin tervetulleita perheeseemme.
 

Kommentit (13)
  1. Jos asuisin maalla omakotitalossa, olisi lisäksesi toinen jolle voi käydä noin:) Se oli hyvin tehty, kissat saavat varmasti hyvän kodin perheenne luota. Ihanaa uutta vuotta!

  2. Löysin tämän aivan ihanan blogin ja luin kerralla kaikki merkinnät. Sen jälkeen olinkin ihan myyty ja ennen kaikkea liikuttunut. Itse pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevana, nykyisin Helsingin hulinoissa opiskelijaelämää viettävänä parikymppisenä olen alkanut haaveilla omasta talosta maaseudun rauhassa ja pihassa käyskentelevistä eläimistä. Henkeen ja vereen eläinrakkaana ihmisenä katselin lähes tippa linssissä blogin ihania kuvia ja mietin, voisiko minunkin elämäni olla joskus tuollaista. Suuri kiitos ihanasta blogista, tuntui että entistä isompi osa minua siirtyikin jo maalaiseksi. Jaksamisia arjen touhuiluihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *