Varsoja vai kirjoja?

Juhannuksen aikaan syntynyt suomenhevosvarsamme Keisarinna (e. Elhotar, i. Keisar) on jo aika hauska tyyppi. Kotieläinpiha teki sille kyllä ihmeitä, siitä tuli maailman sosiaalisin ja tunkeilevin otus. Kesän pikkuvarsa-sinkoiluun on tullut jo vähän järkeäkin, täyttihän neiti kuitenkin äsken jo huikeat 3 kuukautta. Keisarinna osaa kulkea talutuksessa ja on lakannut potkimasta ihan vain huvikseen kaikkea. Neidin jalkojakin saa nostella ja rapsutus on maailman parasta.

Nyt jo minua mietityttää tuon pikkuisen tulevaisuus. Taas tajuan että varsojen teettäminen on minulle todella väärää hommaa, koska niihin kiintyy. Katselen jo sen hyvin pyörivää laukkaa ja hyvää ponnistustekniikkaa kun se hyppi kivien ja kantojen ylitse. Herätys! Olen lähtenyt tekemään ravivarsaa, joka myydään heti kun vain mahdollista. Nyt tuo perässä kulkeva maailman söpöin seisoo pihalla oven takana heti kun astuu ulos. Pieni ihana ylikesy otus antaa jopa Torstin tulla ja halata, eli takertua sen pehmeään kaulaan, eikä varsalla ole kiire mihinkään. Minun sydämeni särkyy, mutta talli täyttyy.

Järki käteen: Hei, ette tietäis ketään kuka haluais ostaa lupaavan ravivarsan? Tai perustaa jonkun ravikimpan?

Sitten toinen juttu: Joulukirja on nyt ilmestynyt! Leffan hulinassa se on jäänyt minultakin nyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta onhan jouluun vielä aikaa. Kirja on kyllä aika ihana, kiitos taas mun mahtavan tiimin. Nyt on takki aika tyhjä. Leffa pyörii ja jatkaa omaa elämäänsä elokuvateattereissa, TMK kirja on valmis ja kaupoissa, ja nyt Joulukirjakin on kaupoissa. Olenkin tässä jo vähän pohtinut, että mitä ihmettä tekisin seuraavaksi? Kevään kotieläinpihan rakennus + kahden kirjan teko yhtäaikaa ja siihen päälle kesä juosten kotieläinpihalla asetti tekemisen sellaiseen vauhtitasoon että pelkkä  remonttityö tallilla ja kirjoittelu tuntuu kieltämättä vähän laiskottelulta. Ehkä minä vain otan vähän iisimmin, rakentelen eläimille talvisuojaa kuntoon, rapsuttelen ihanaa Keisarinnaa ja olen lasten ja Tuukan kanssa. Nautin syksystä ja koko elämästä.

Kuva: Emilia Ikäheimo (kuva Olgan Joulu -kirjasta)