Valovoimaa

Olen vakuuttunut, että ainakin puolet kymenlaakson lumista satoi tänä vuonna meidän Marttilanmäelle ja sitä ympäröiville pelloille. Nyt viimein alkaa tapahtua, lumi sulaa kohisten ja vesi virtaa mäeltä alas. Talviaikaan meidän aamulla heppojen ulos vieminen tehdään niin, että heinät jaetaan valmiiksi tarhoihin ja sitten päästetään hevoset yksi tarhaoporukka kerrallaan irti ja ne juoksevat itse ulos tarhaan. Enää ei onnistu, kun vähänkin maata paljastuu, lumen alta sieltä voi jo maistella jotain vihertävää ja matka tarhoille on liian kiinostava. Nyt alkaa taluttaminen.

Kaikki se valo, mikä tulee ikkunoista sisään, saa minut hyvälle tuulelle. Päivät tuntuu mahtavan pitkiltä, ehtii enemmän. Nukkuminen on tottakai tarpeellista ja kivaa, mutta on se myös jotenkin hukkaan heitettyä aikaa. Päähän kerääntyy suuunnitelmia kesän pihaprojektien suhteen. Jatkan kivipolkua, laitan kasvimaan kiviaidan päälle sähkölangan, ettei maissin taimet mene parempiin suihin tänäkin vuonna. Olisiko tämä SE kevät, kun saan perustettua sen ihan oikean parsapenkin? 

Minun kesäni alkaa siitä, kun kävelen ensimmäistä kertaa paljain jaloin talolta saunalle. Reitti on jo sulanut lumesta. Voi kevät, kuinka olenkaan sinua odottanut.

Kommentit (2)
  1. Hei missä ja millainen sauna teillä on? Ja miten saunominen sujuu lasten kanssa? Ihanaa kevättä Marttilaan! <3

  2. Meillä täällä pohjoisessa on vasta tällä viikolla saatu nauttia oikeasta keväästä eli lumihangista ja auringonpaisteesta. Tämä auringonpaiste on ihan erilaista kuin myöhempi kesän paiste. Aurinko säkenöi hangista niin ihanasti, että…..ei voi muuta kuin mennä ulos siitä nauttimaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *