Vakka ja sen energiatehokas kansi

Minä ja aviomieheni olemme kun yö ja päivä ja ehkä siksi me jaksammekin niin hyvin toisiamme. Minä suunnittelen paljon ja toteutan muutamia juttuja sieltä täältä, Tuukka tekee ne mitä on suunnitellutkin, aikailematta. Kun tapasimme 10 vuotta sitten Tuukka harmitteli että haluaisi olla 5 kiloa hoikempi. Kehotin vähentämään makean syöntiä. Tuukka pisti karkkipussin kiinni ja oli 1,5 vuotta karkkilakossa. Kun itselle oikeastaan kaikki on aika sama tai neuvottelukysymys, vaatii keskittymistä elää ehdottoman ihmisen kanssa. Olen oppinut sanomaan asioista vasta kun olen niistä ihan varma, koska Tuukan kanssa asiat todella voivat muuttua yhdestä lauseesta.  Osallistun Vuoden Energiaperhe-kilpailuun. Suostuin, koska taloon asennettavien mittareiden avulla pystyy seuraamaan omaa sähkönkulutustaan reaaliajassa. Kiinnosti tietää mistä voisi säästää ja mitkä sähkölaitteet kuluttavat eniten.

Tuukka innostui myös. Ensin suljimme salin pois arkikäytöstä. Seuraavaksi asensimme lämminvesivaraajaan ajastimen. Kun Tuukka kävi työpäivän aikana netissä katsomassa kulutuskäyriä, hän saattoi soittaa minulle: “Mikä ihmeen laite sulla on siellä päällä?” Työhuoneesta otettiin patteri pois, tuvan ilmalämpöpumppu kytketään yöksi pois päältä. Vedenkeittimeen kaadetaan vain se vesimäärä mitä tarvitaan ja teemme uuniruokaa jos leivinuuni on valmiiksi kuuma.

Innostuimme molemmat sähkön säästämisestä, mutta Tuukalla meni vähän överiksi. Tyyppi sammutteli koko ajan valoja ja meitä jaksoi naurattaa kun hän odotti myöhään illalla tunnin että sai keitettyä puuhellalla nuudeleita. Kun löysin mieheni illalla tuvan pöydän äärestä lukemasta lehteä otsalampun valossa, hermostuin. Tässähän oli tarkoitus säästää sähköä, ei lakata elämästä. Kamala riita, pimeässä tietenkin, ja tuloksena Tuukan irtisanoutuminen säästötoimista. Hän mielellään kuulemma säästää sähköä jatkossakin, mutta minä saan määritellä säästökohteet. Miten se nyt noin helpolla antoi periksi? On tainnut Marttilan isäntä alkaa pehmenemään.