Vahvoilla raunioilla
Kuvassa nuoripari vuonna 2005.
Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Parisuhteen Palikat
Lupauduin kirjoittamaan parisuhteen palikat -kampanjan alle kaksi postausta. Nyt minä tässä sitten mietin, minkälaisista palikoista oma parisuhteeni on tehty?
Me tapasimme Tuukan kanssa kuvauksissa. Kameran takana touhuava Tuukka kiinnitti huomioni. Hänessä oli itsevarmuutta, rauhallisuutta ja jotain vaarallista samassa paketissa. Elin tuolloin hyvässä parisuhteessa, kaiken piti olla hyvin. Sitten elämääni ilmestyi sen normaalin peruselämän vetovoiman rinnalle ihan järjetön vastavoima, Tuukka.
Se oli siihenastisen elämäni suurin kriisi, jättää joku, jota vielä myös rakasti. En kokenut, että olisi ollut mitenkään oikein jatkaa edellisen kumppanin kanssa elämää, koska Tuukka sai minussa aikaan niin valtavia tunnereaktioita. En ollut tehnyt mitään väärää, mutta tunsin mielestäni väärin. Lopulta päätin, että seuraan tunnettani. ”Tältä elämäni mieheen rakastuminen siis tuntuu”, mietin ja aloin purkamaan entistä elämääni, jotta voisin pyytää Tuukkaa edes treffeille.
Meidän parisuhteemme on siis rakennettu jonkun toisen ihmisen tunteiden romuttamisen raunioille. Hankala alku, mutta toisaalta, kun sellaisen tunnemyllyn yli kiipeää ja selviää ehjänä perille, on jo lähtökohtaisesti aika vahva pari. Sen jälkeen remontit tai lasten yövalvottamiset tuntuivat enemmänkin parisuhdetta vahvistavilta, kun hajottavilta asioilta. Parisuhde on minulle vahva, pysyvä olotila, perusasetus, jota haluan arvostaa. Ajattelen, että kun lapset joku päivä lähtevät, Tuukka on edelleen siinä.
Nyt tätä kirjoittaessani menen itseeni, mitä olen viime aikoina tehnyt suhteeni eteen, ihan tosissani, ilman jotain omaa vastatavoitetta? Minä itse kerjään kyllä huomiota ja saankin sitä, eilen hän jopa suostui, todella vastahakoisesti kyllä, hieromaan täysin jumissa olevia hartioitani (juhuu, suostutteluvoitto!).
Minä en ole nalkuttajatyyppiä, enkä usein ole huonolla tuulellakaan, mutta voisin kyllä kuunnella enemmän. Sanoa kivoja asioita ääneen ja näyttää, että hän on minulle edelleen se ehdoton ykkönen.
Parisuhteet, joita me ihmiset rakennamme, on erittäin monimutkaisia, ja hyvin usein ne päätyy särkyneisiin sydämiin. Miksi? Asioiden selvittämiseen voin suositella kirjaa Alkuajatus: Rakkaus: Läheisyyttä ja särkyneitä sydämiä, se todella avaa silmät näkemään ongelmat sellaisina kuin ne ovat, kannattaa ehdottomasti hankkia se.
99% ellei enemmänkin kaikista parisuhteista päättyy siihen, että toinen tulee jätetyksi. Jollei muuten, niin sillä viimeisellä portilla. Joku jää aina yksin, ennemmin tai myöhemmin.
Suuremmat tragediat täällä maailmassa tulee siitä, että ihmiset ovat ihmissuhteissa, jotka ei vain toimi. Kyllä rakkauden perässä kannattaa juosta, ja harvoin kukaan nyt niin korvaamaton on, että sen takia kannattaisi suhteeseen jäädä, jossa ei enää halua olla. 😉
Itsellä ei todellakaan ole vielä kukaan mies kolahtanut, olen kyllä aina ajatellut, että se voi löytyä vain jostain ulkomailta, mutta on aina ihanan innostavaa kuulla suurista rakkaustarinoista, herää ajatus, että se voi olla mahdollista jonain päivänä myös minulle.