Työkaveri

Kulkiessani pihalla kauhistelen mielessäni sitä kaikkea tekemätöntä työtä mitä lumen alta on paljastunut. Kasvaisi jo äkkiä kunnon nurmikot niin kukaan ei kohta huomaa mistä kaikkialta on jäänyt haravoimatta! Ja tänään alkoi hevosaidan teko. Se sama vanha ”kesätyö”, mitä joudun taatusti tekemään vielä vuosikymmeniä. Silti, vaikka homma on aika yksitoikkoista, tuntui tänään jotenkin hienolta tarttua siihen tuttuun keltaiseen rautakankeen ja iskeä maahan kevään ensimmäinen aitatolpan reikä. Muutama sata tolpanreikää vielä ja olemme taas syksyssä. Sitä paitsi minulla oli hyvää seuraa.

Olen taas, kuin vahingossa valunut takaisin kohti "tavallisempaa" työelämää. Toisaalta olen paljon kotona ja toisaalta työt vievät minua kokoajan myös pois muihin rientoihin. Tallihommissa olen saanut apua Maijalta, opiskelijalta, joka suorittaa osan hevosalan opinnoistaan tässä, mutta Maija on myös paljon koulussa.  Ainoa järkevä ratkaisu tähän hetkeen oli palkata minulle pysyvää apua. Niinpä minulla on nyt ensimmäinen ihan oikea työntekijä, Emma.

Emma pyörinyt tuossa tallilla 10-vuotiaasta saakka, joten hän oli luonteva valinta. Emma hoitaa ison osan tallivuoroista ja auttaa lisäksi lasten kanssa. On kivaa jakaa arkea ja sen töitä muiden kanssa, että minulla on aikuista seuraa, ja nyt ei ihan aina tarvitse turvautua anoppiin. On kiva tarjota jollekulle ihan oikea työpaikka.