Tuut tuut!
Olen istunut koko aamun Kouvolaan menevässä junassa.. Tässä junassa on kolme matkustajapaikkaa, eikä sen fyysinen vauhti päätä huimaa. Junassa on kaiken kaikkiaan 4 paikkaa, mutta etummainen neljäs tuoli on varattu itseoikeutetusti konduktoorille, joka on myös keiju, joka on menossa kouluun. Lisäksi junassa matkustaa minun lisäkseni Hevonen ja Täti.
Juna eteenee pitkälti laulun voimalla. Joka asemalla lauletaan Pienen pieni veturi –laulu, loppuun huudetaan tuut-tuut ja sitten on taas lippujen tarkistuksen aika. Junassa on myös tarjoilua. Minä juon kahvia ja tytöt mehua vapun kunniaksi ostetuista pillimukeista. Minä olen onnistunut lanseeraamaan itselleni junaleikkiin passiivisen, hieman sisäänpäin kääntyneen kiireisen matkustajan roolin. Minun matkustajani leimaa kyllä lippunsa ajallaan sekä osallistuu pakollisiin lauluosioihin, mutta lopun aikaa hän istuu hiljaa ja tekee töitä läppärillä.
Hauska sattuma, että meillä leikittiin tuota samaa leikkiä eilen (paitsi että me mentiin bussilla) kun satuin vilkaisemaan tänne blogiisi! Huomasin, että meidän pienen pojan silmät kiilsi innosta, kun äiti ja isä malttoivat istua kyytiin. Ja pikkusisko oli välillä niin paljon häiriöksi, että joutui pois kyydistä 😉 Näistä hetkistä pitää osata nauttia ja niinhän me tehdään!