Tuli hännän alla

Sellaisina päivinä kun on koko ajan vähän liian kiire, minun pitäisi kiirehtimisen sijaan osata vain hidastaa ja keskittyä. Eilinen oli sellainen päivä. Meillä oli tulevan Pullakirjani (!!) ensimmäiset kuvauksen iltapäivällä ja olin laatinut mahdottoman suunnitelman asioista, mitä aioin tehdä ennen sitä. Minulla oli jo herätessä sellainen tunne, että olen vähän myöhässä. Ja koska koin olevani myöhässä, koitin tehdä asioita erityisen nopeasti ja todellisuudessa sählääminen siis hidastutti tekemisiäni huomattavasti. Heitin jo aamusta kokonaisen muropaketin sisällön kaaressa ruokakomeroon (aikatappiota kertyi aikakin 10 minuuttia, kun Torstin kanssa alettiin niitä keräämään). Rikoin myös päivällä yhden lempimukeistani syynä ihan vain liian vauhdikas tiskikoneesta kaappiin –liikerata.

Olen pitkään etsinyt täydellistä viikonloppuaamujen fiilistelykahvikuppia, mutta ei oikein meinaa löytyä sitä yhtä oikeaa. Tämä oli hyvä ehdokas, mutta ei kestänyt mukana hätäisessä kyydissäni. Jatkan siis suosikkikahvikupin etsimistä. Kyllä minulla mukeja piisaa, mutta silti aina katson kirpparilla astiakasoja jotain tiettyä etsien, en tosin tiedä vielä mitä.

Kuvaukset onnistuivat kuitenkin yli odotusten ja olen aika innoissani. Kirjan kuvat ja reseptit olis tarkoitus saada kasaan nyt kesän ja syksyn aikana, kokonaan valmista olisi tarkoitus olla ensi vuoden laskiaisena.

Laadin itselleni ohjelauseen seuraavaa vastaavaa kiirepäivää varten: Listaa tekemättömät asiat tärkeysjärjestykseen. Muista rauhallisempi tempo, yksi asia kerrallaan loppuun saakka ja kiire pois mielestä. Jos etpäilet, että lapset jäävät liiaksi kiireen jalkoihin, soita ajoissa lapsenvahdille.