Torstin oma biisi

Torstille on löytynyt ensimmäinen oma biisi! Olen huomaamattani alkanut nimeämään eri musiikkikappaleita kunkin lasten “omiksi kappaleiksi” sitä myöten kun he innostuvat joistakin kappaleista oikein kunnolla. Kirjoitin aiemmin Hilman ihastuksesta  Lauri Tähkän “Polte”–kappaleeseen. Helga puolestaan ihastui muutama vuosi sitten Pariisin Kevään esittämään “Tämän kylän poikii” –kappaleeseen. Helga kuunteli aina koko kappaleen luomoutuneena ja halusi sen jälkeen tietää, “Tuleeko se Äiti hakemaan sitä poikaa?”. (Laulun lopussa taustalla kun kuuluu hento laulu: “Äiti tuu hakemaan mut täältä”.)

Useinmiten se menee tietenkin niin, että minä tykästyn johonkin kappaleeseen ja soitan sitä sen verran usein, että usein myös lapset tykästyvät  siihen. Ja toisinaan heihin kolahtaa joku kappale oikein kunnolla. Siinä kohtaa ei hetkeen Täti Moonikat soi, kun pieni ikkuna aikuisten maailmaan alkaa kiinnostaa. Hyvä biitti ja tunnelma riittää, ei ole niin väliä jos ei ymmärrä mitä laulussa sanotaan.

Torstin tanssimuuvit saavat aivan uuden ulottuvuuden kun laitan soimaan Jannan “Sä et ole hullu”– kappaleen. Jo ensimmäiset sävelet saavat pojan hytkymään niin villlisti että väkisinkin tulee hyvälle tuulelle. Toppe taputtaa, hypähtelee, juoksentelee, kaatuilee ja yrittää laulaa mukana. Ja tosiaan, eihän tuo kappale sanoitukseltaan ihan yksivuotiaan maailmasta ole, mutta ei sillä ole väliä. Kun joku sykähdyttää noin, niin annetaan mennä vain. Nupit kaakkoon, Torstin oma biisi soi. Pari riemun kiljahdusta ja tuttua kyykkyjoustoa alkuun, sitten laitetaan taas jalalla koreasti.