Toppe!

Kun Torsti sai nimensä, ajattelimme ettei tuosta nimestä kovin montaa lempinimeä saa aikaiseksi, sen verran ytimekäs ja hauska nimi se on. Mutta mites kävikään. Kummasti lyhyestä ja ytimekkäästä nimestä pystyy venyttämään vaikka mitä. Topelius, Torde, Thorne, Torpeedo, Torpeenius, Topanderi, Tooti. Silti siskot ovat päättäneet yksimielisesti että hän on ennen kaikkea Toppe. Se on meistä kaikista aika hauska lempinimi ja sopii kantajalleen hyvin.

Kaikki muutkin nimet ovat tosin myös käytössä ja uusia tulee koko ajan. Olimme Tuukan kanssa yksi syysilta kaivamassa alaportin tolppia lapioiden kanssa. Tarkoitus oli suoristaa kenottava portti, apuna lapiot, traktori, leka, kiiloja ja muuta jännää. Ilmapiiri oli sellainen peruskireä mitä tuon tyyppisiin parisuhdeleireihin kuuluu, ainakin meillä. Tietenkin työ kestää, tulee hämärä, sataa sopivasti ja homma ei vaan valmistu. Taas kaivetaan ja väännetään, tulee selkähiki, tiedättehän: Liikaa päällä, mutta jos riisuu, tulee kylmä. Torsti ilmoittelee itkuhälyttimestä päiväunien loppumisesta ja nukahtaa välillä taas. Minä olen levoton, pitäisi jo mennä katsomaan poikaa pihaan. Tuukkaa taas ottaa päähän kun en kuuntele ja keskity työhön kun ihan kohta olisi valmista.

Jossain kohtaa keskeytän loputtoman kivien kaivamisen.  "Mun pitää nyt mennä, Torsti herää." "No mene nyt sitten", tiuskaisee Tuukka. "Älä nyt suutu, pakkohan mun on!", vastaan. "No pitäähän se Toropainen hoitaa", ärähtää Tuukka takaisin. 

Vesi valuu lipasta, katsomme toisiamme ja alkaa naurattaa. Taas uusi hyvä lempinimi.