Toivon pakkasta, kiitos!

En olisi itsekään uskonut että odotan joskus näin kovasti pakkasia. Vetinen piha, kuraiset hevostarhat ja loputon tihkusade alkaa jo riittää. Haluan pikkupakkasia, jäätyneitä lätäköitä ja no… kyllä: haluan jopa raaputtaa aamulla auton ikkunoita.
Remontti on loppusuoralla ja tänään olisi tarkoitus muuttaa takaisin keittiöön.
Olemme moneen otteeseen jo nyt haikailleet väliaikaiskeittiömme perään, niin helposti tämä eritysjärjestely on toiminut. Remontissa olemme käyneet kaikki muutosvaihtoehdot läpi ja lähes joka asiassa palanneet entiseen. Moni asia ei ulkoisesti muutu, mutta uusi tupa ja keittiö ovat vähän huolellisemmin tehtyjä, lämpimämpiä ja mukavampia kuin ennen.
Kissanpennuista kaksi jää taloon. Pentuja oli kaikkiaan viisi, joista Helgan tyttökissa ”Kita” ja Hilman poikakissa ”Anni” jäävät meille hiirikissoiksi Äitinsä Millin ja isoveljen Mustin seuraksi. Musti on kotiutunut talliin ja toivottavasti joskus toinen pikkuisista liittyy seuraan.
Hilma on tyytyväinen kun Anni-nimi meni viimein läpi, hän kun koitti nimetä Rositan sonnivasikkaakin sitkeästi Anniksi. Kissan kohdalla hassu nimi ei haittaa koska kissa jää taloon. Yksi Kitan ja Annin sisaruksista muuten muutti sijaistyttömme biologisille vanhemmille, joten hänelläkin on oma kissanpentunsa siellä.

 

Kommentit (2)
  1. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän sijaiserheenä/tukiperheenä toimimisesta lisää, toki asioista ei kovin saa puhua mutta näin yleisesti 🙂 Tarkoitan miksi aloitte sijaisvanhemmiksi, miten olette “työssänne” viihtyneet, millaista elämänne sijoitetun lapsen kanssa on jne. Keittiö näyttää todella hienolta, ihan lämmin ja kodikas. Kiitos Olga ihanasta blogistasi, ihan on yks lempareista 🙂

  2. Hyvä nimi ja osu taas blogi naurusuoneen!Mä terrorisoin aikani pikkuveljen nimivalinnan omalle hiirelleen ku ois halunnu hiirestä oman kaimansa ja mä vedin herneet ettei se voi olla saman niminen…päädyttiin veljen toiseen nimeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *