Tervetuloa, oi ihana joulukuu!

Ihan sama tuleeko lumi vaakatasossa vai hiljaa leijaillen, me olemme valmiita tähän. Pakkaspäivät ovat joka tapauksessa kivaa vaihtelua vetiseen, synkkään loputtomaan syysilmaan. Tänään tilkittiin Babuskan kanssa salin ikkunoita, huomenna rakennetaan Rositalle sisälle navettaan karsina, jotta lehmäkin pääsee pihatosta lämmittelemään jos oikein pureva pakkanen yllättää.

Näinä hetkinä talo tuntuu kotoisammalta kuin pitkään aikaan. Helga pohti tänään tulevaisuuden asumisratkaisuja: “Äiti, sitten kun meistä tulee aikuisia, mä en halua muuttaa pois.” Vastasin ettei hänen ole pakko muuttaa jollei halua (eipä varmaan halua juu….). ” No pakkohan mun on, ei neljä aikuista voi asua samassa talossa!”

Pitänee perustaa kommuuni.

 

 

Kommentit (4)
  1. Hei Olga. Sinulla on ihana blogi! <3 Oma heppa olis minunkin haave, mutta se ei vaan taida tässä elämässä toteutua. Mutta ei kaikkea voi saada, paljon hyvää olen saanutkin. Eikö olekin haikeaa, kun lapset puhuvat kotoa pois muuttamisesta? Minusta on, sydäntä ihan riipii. Kun haluais, ettei ne koskaan lähtis.. Ja on ehkä aika hölmöä murehtia sitä vielä pikkulapsivaiheessa. Ihanaa joulun odotusta!

  2. Aina niin rehellisiä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *