Tervetuloa, herra fasaani!
Pihapiiriimme on saapunut kesäinen tuttu vieras. Fasaaniherra on jo muutaman viikon kuljeskellut pihapiirissä kiljahdellen itselleen neitiseuraa lähiseudulta. Tyyppi kiertää välillä metsään ja taas takaisin, kiipeilee kivien päälle poseeraamaan ja taas jatkaa matkaa. Ihan outo lintu, ei pelkää oikein mitään, ei liiemmin ihmisiä eikä koiriakaan. Käsittääkseni fasaanit ovat Suomeen metsästystä varten istutettuja. Ilmankos metsästäjät niitä suosivat, kun ei ne lähde karkuun. Minäkin varmaan osuisin tuollaiseen!
Tämä on ainakin kolmas kesä kun olemme saanee kuunnella fasaaniherran raakkumista. Viime kesänä, siinä vaiheessa kun fasaaniuroksen seuraan liittyi pari neitoa, alkoi herraa epäilyttämään naapurin Mirjan kellarin ikkunasta heijastuva, hänen oma kuvansa. Siellä tämä järjen jättiläinen hyökkäili ikkunaa päin että kolina kuului. Ikkuna kesti hyökkäyksen ja fasaani peilikuvineen väsähtivät tasaiseen taisteluunsa.
Fasaanin kuulee usein (on todella kovaääninen!) mutta näkee harvoin. Eilen olin keittiössä, kun ikkunan alta kuului tuttu rääkäisy. Hain kameran ja otin kuvat. Ja seuraavaksi tämän lintubongarin oli ihan pakko kurkata Wikipediaan: ”Fasaani (Phasianus colchicus) on suurehko ja värikäs, alkuperältään aasialainen peltokanalintu” Mitäh!? Aasiastako ne on tuotu? No nyt on eksotiikkaa meidän mäellä.
Urosfasaani on ihan kaunis lintu. Täällä Oulun suunnalla niitä on lähistöllä reisaksi asti. Köpöttelevät keskellä tietä, niin että äkkijarrutuksia pitää usein tehdä kun ei viitsi päällekkään ajaa. Kaikista viheliäisimpia ne ovat kasvimaalla; kaivavat perunat esille, mutta eivät syö niitä, irrottavat sipulit maasta ja muuten vain käyvät porkkanapenkissä pyörimässä. Sipulit on pakko peittää verkolla, jos aikoo niitä itse saada ruokapöytään asti. Koko kasvimaan aitaus ei niitä pidättele, kattoverkko aidalleko pitää vielä rakentaa 🙁
Mielellään pois koko laji täältä, jos ei tänne ennenkään ole kuulunut.
Meilläkin täällä on noita, koetan tänä kesänä saada yhden ruokapöytään, laitan siemeniä pitkän kujan ja siihen lopuksi jonkin kapean purkin jossa on herkkua niin jospa jäisi siihen päästään kiinnes ja saisin sen sitten itselleni. Fasaaninrintaa näet. En uskalla sitä tappaa mutta jospa avio saisi sen hengiltä, pois rääkymästä.