Terkut takapajulasta!

Kävin tänään töissä Helsingissä. Taas se tuli, nimittäin maalaisefekti. Kadulla oli paljon enemmän ihmisiä kun mitä muistin ja en tuntenut enää puoliakaan kaupoista. Olin Stockmannin Herkun näytöskeittiössä kokkaamassa keittokirjani reseptejä ja tein jälleen huomion, että minua tulevat tervehtimään ennen kaikkea vanhemmat ihmiset. Kiittelevät ohjelmaa ja kuulemma tykkäävät muutenkin kovasti. Moni ikäiseni usein sanoo: “Mun äiti fanittaa sua!” Tai usein jopa mummo. Olen jotenkin hämilläni ja otettu, minua siis seuraa ikäluokka, joka vielä hiihti kouluun.

Kun lähdin Helsingistä (kiireellä koska minulla oli pakottava terve imettämään Torstia), maksoin käsittämättömän 28€ parkkimaksun ja siitä tuli vieläkin aikuisempi olo. Ajoin sattumalta Flow-festivaalialueen edustan ohi ja cooli festarikansa näytti juuri siltä, että melkein näin itseni siellä 10 vuotta sitten. Nyt istuin kuitenkin farmariautossa punaisissa valoissa heidän vieressään. Mietin etten taatusti tunne montaakaan Flow-esiintyjää nimeltä ja tunsin itseni kaikenkaikkiaan takapajuiseksi.

Radiosta alkoi soida imelän latinotähden Juanesin kappale A Dios Le Pido josta tykkään salaa ihan kamalasti. Minua alkoi naurattaa koko tilanne. Olin niin lähellä ja niin kaukana tuosta vaeltavasta festarikansasta. Teki mieli avata ikkuna ja luukuttaa Juanesia huolettoman eli tarkkaan mietityn tyylikkäitten hipstereiden iloksi, mutta en tietenkään kehdannut. Painoin kaasua, lauloin espanjaa Juanesin mukana kovaa väärin ja ajelin hyväntuulisena Kymenlaaksoon imettämään.