Syys.. ei kun talvisatoa

Ai miten niin myöhäistä, tokaisi Marttilan emäntä -10 asteen pakkasjakson jälkeen maan sulettua, kun otti lapion ja lähti perunan nostoon. Ei maahan ollut jäänyt kuin puolikas rivi, mutta kyllä se yksikin kattilallinen itse kasvatettuja perunoita sen verran jäi harmittamaan, että kävin nostamassa lasten kanssa ne pois. Lapset tietävät nyt, että marraskuun vaihteessa perunaa nostaessa perunoita täytyy puristella napakasti jotta selviää ovatko ne jäätyneet ja sittemmin sulaneet ja muuttuneet pehmeäksi. Pehmeät heitettiin pois ja hyvät otettiin talteen.

Hilma on harmissaan ilman kylmenemisestä ja häntä todella saa motivoida jokapäiväiseen ulkoiluhetkeen. Tyttö oli mm. tokaissut anopilleni Babuskalle, että menee seuraavan kerran ulos vasta kesällä. Nytkin vaikka ilma lauhtui, sain silti suurin piirtein kantaa Hilman ulos. Kun pääsimme kasvimaalla vauhtiin, tyttö hoki kokoajan että ”Äiti tää on tosi-tosikivaa! Äiti, mun kädet ei ole yhtään jäässä!”

Perunoiden lisäksi maasta nostettiin pakkastakin kestävät viimeiset palsternakat, porkkanat ja maa-artisokat. Erityisesti palsternakkojen nostaminen oli lasten mieleen. He kutsuivat niitä palstereiksi, kiskoivat niitä niin että kun palsternakka irtosi, kaatui nostaja selälleen ja sitten nauroivat katketakseen sekä kaatumistyylille että "palstereisden" erilaisille muodoille. Keräsin lähtiessä vielä viimeiset puskat persiljaa (miten ihmeessä ne kestävät niin hyvin kylmää!?) ja näin sulkeutui kasvimaan portti tältä syksyltä. Nyt pakkaset saavat tulla.