Syksy ja hevoset
Tänne kuuluu hyvää. Loppukesän tuuliset, aurinkoiset päivät ovat hienoja. Silti talven tulo kolkuttaa jo takaraivossa. Niin monta asiaa pitää saada tehtyä kun tila valmistautuu talveen. Se ei ole pelkästään tylsää, vaan oikeastaan aika hauskaakin. Pian Marttilan pihapiiri hiljenee, kun meidän elämä siirtyy sisälle taloon. Syksyn tulo ravistelee hereille, aika on taas kulunut niin nopeasti. Tyttöjen ulkoiluhousujen puntit ovat jääneet kesän aikana pieneksi. Jotenkin ei huvittaisi ostaa uusia.
Hevoset palasivat jo kesälaitumelta pihaan. Aina sitä huomaa että onpas niitä paljon, vaikka onneksi tallin koko pitää minut aisoissa. Sen 9 karsinaa rajoittavat eläimäärän napakasti aasin ja ponin lisäksi 7 hevoseen (Omia niistä on 3). Muuten minä majoittaisin varmaan huomaamattani puolet tienoon hevosista meille.
Silti on ihanaa kun hevoset ovat taas tässä. Kesällä niistä vähän irtautuu kun ne ovat pääosin laitumella. Syksyllä ne tulevat taas läheisemmäksi, koska niiden kanssa tulee oltua tallissa enemmän. Vaikka hevosseura onkin mieleistä, minulle tulisi täällä ennen pitkää tylsää jos puuhailisin tallilla aina itsekseni. Vaikka aamu- ja iltatallit teen pitkälti yksin, päivisin tallissa on elämää. Lapset leikkivät, joku kengittää, toinen valjastaa, koirat säheltävät seassa. Tallin käytävällä pohditaan muutakin kuin hevosasioita, kerrotaan juorut ja uusimmat vitsit. Sitten keitetään kahvit.
On se mielenkiintoista, miten meistä jokainen katsoo eri tavalla tämän ajan, ollanko nyt vielä kesää vai onko jo tunnelmia syksystä. Töissä oli puhetta siitä, kuka nauttii kesäsät milloinkin eniten. Itse kun olen alkukesän ihmisiä ja päuutarhainnostukseni laimenee ihan kunnolla heinäkuun loppua kohti. Osan mielestä kesä on vielä ihan parhaimmillaan. Minun mielestäni mansikat ja mustikat kuuluvat kesään ja kesätekemiseen, mutta hyytelöpuolukat, jotka kävin tällä viikolla poimimassa, kuuluvat jo selvästi syystöihin.
nyt tulee noita heppajuttuja seurattua ihan eri tavalla, kun itsellä täällä taitaa kaksi heppatyttöa olla kasvamassa. neitit 4 ja9v ovat tänä kesänä saaneet pureman ja ratsastamassa ollaan käyty jo muutamia kertoja ja koko ajan pitäisi päästä 🙂 itseä ne hepat vähän pelottaa, mutta tytöt on jotenkin niin kotonaan siellä selässä. Ihana harrastus kyllä ja meinaan kannustaa jatkamaan. mukavaa syksyn odotusta sinne teille!terkuin minnamalja