Sateenkaariteoriaa

Kun joulu on ohi, alkaa minun kevääni. Tässä muutamia selkeitä kevään merkkejä Marttilan tapaan:

1. Minä teen kasvimaasuunnitelmia. Vilkuilen kaupassa joko istutusmultaerät ovat saapuneet. Ehkäpä munakoisoa kasvihuoneeseen tänä kesänä?

2. Liian pienet lasten haalarit tai muut talvivaatteet eivät haittaa, ainakaan minua. Näin keväällä on turha ostaa mitään kun lapset kuitenkin hujahtavat kesän aikana.

3. Kesän hevossuunnitelmat ovat täydessä vauhdissa. Puhun aitauksien korjaamisesta, kentän huollosta ja mietin kisakalenteria.

4. Tuukka stressaa polttopuista. Kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ei riitä nyt, ei riitä ensi vuonnakaan eika varmana sitä seuraavanakaan vaikka kuinka niitä hankittaisiin.

5. (Liittyy osittain edelliseen:) Lämmitän taloa vähemmän. Koska tuntuu, että talvi alkaa olla pian ohi ja aurinko lämmittää taloa päivällä. Jep…

6. Lapset haluavat jutella kesästä, jatkuvasti. Siitä, miten pihalle voi juosta paljain jaloin, uimisesta ja kun ei ole pimeää.

Puhuttiin tänään taas kesästä, sitten sateenkaarista. Jossain vaiheessa Hilma huudahtaa: “Siis synnyttääkö sade ja aurinko sateenkaaren!? Siis sade on mies, aurinko on nainen ja sateenkaari on niiden vauva? Olen jo toistuvasti havahtunut siihen, että se helppo, lapsekkaan yksinkertainen selitys ei enää riitäkään. 

Kesällä, kun ensimmäinen sateenkaari bongataan, olen valmis, koska turvauduin tässäkin tapauksessa Wikipediaan. Sateenkaaren tieteellinen selitys täytti tarvittavat aukot yleissivistyksessäni, mutta on huomattavasti tylsempi kuin Hilman oma, auringon ja sateen pariutumisteoria.