Sadonkorjuun aika

Puutarhaharrastuksessa oppii joka vuosi. Tänä vuonna olen oppinut sen, että tomaattien viljely on vaikeaa ja minunlaiseni hätäinen puutarhuri tarvitsee lähes huoltovapaita lajikkeita. Jos haluan ensi kesänä selvitä lähes pelkällä kastelulla, ehkä joku pensasrypäletomaatti voisi toimi, sillä nyt kasvihuoneen perällä notkuu 5 tomaatin tainta täynnä isoja vihreitä pihvitomaatteja jotka eivät vain millään meinaa ehtiä kypsyä ennen pakkasia. Toki saan tomaatit kypsymään kun tuon ne sisälle pimeään kaappiin mutta ei se ole sama asia, omassa kasvihuoneessa kun on parasta se että sieltä voi hakea tuoreita kasviksia, sellaisia mitä voi jo vähän maistaa matkalla talolle. Tämän kriteerin täyttää tämänkin vuoden suosikkini, kasvihuonekurkku. Neljästä taimesta on riittänyt satoa niin hyvin että muutamaan kuukauteen ei ole tarvinnut kaupasta kurkkua ostaa. Lasten pihaleikitkin ovat kestäneet tavallista pidempään kun he osaavat itse hakea kasvihuoneesta kurkkuja välipalaksi.
Lisäksi jatkoajalle ensi vuoden kasvihuoneeseeni pääsevät seuraavat onnelliset lajikkeet: kaikki mahdolliset erilaiset salaatit, suosikkina rapea keräsalaatti, basilika, portulakka, pavut (suosikkina sinipalkoinen papu), sekä säälistä muutama rypäletomaattilajike. Toki aina jotain uutakin pitää kokeilla. Muutama vuosi takaperin minulla oli vesimelonia kasvihuoneessa ja satoa kertyi kolme greipin kokoista, mutta hyvän makuista hedelmää. Ensi vuonna taidan kokeilla muutaman vuoden tauon jälkeen paprikaa.
Kasvimaan puolella sävelet ovat aika selvät. Tämän vuoden sato onnistui odotuksien mukaisesti, joten olen uusinut ensi keväälle sopimukseni kesäkurpitsoiden, jättikurpitsan, punajuuren, mangoldin ja purjon kanssa.