Riitaa ja rakkautta

Meillä on juuri saatu päätökseen parisuhteen huoltoviikot. Ja että mitenkäs sitä huollettiin? No ihan perinteisesti riitelemällä kunnolla. 

Meidän parisuhdearkemme rullaa hyvinkin säännöllisellä syklillä. Pitkään menee tosi hyvin, perusarkea, kaikki sujuu ja mukavaa on. Sitten tasaisuus alkaa latistamaan mielialaa, alkaa kertymään pieniä asioita mieltä jäytämään. Joku vinoilu tai tapa alkaa ärsyttää ja leikkisä ilmapiiri vähenee. Sitten tulee riita, sitä seuraa toinen tai useampikin riita ja seuraava viikko eteenpäin meneekin mökötyksen ja arjen suorittamisen välimaastossa. Tuona aikana kerätään voimia ja aseita tulevaan jättiriitaan ,jolla putsataan ilmapiiriä oikein reilulla kädellä. Jättiriita käydään joka kerta lähes samasta aiheesta, ainakin suurinpiirtein, eli se pohjautuu vahvasti suhteen samoihin jännitteisiin.  Se on niitä riitoja missä toinen nukkuu sohvalla, missä alkaa itkettää ja missä sanotaan (=huudetaan) asiat toiselle todella suoraan. Vaikka jättiriita on tunneskaalaltaan selkeästi suurin, se on onneksi nopeasti ohi. Ja sitten: yhtäkkiä, kun myrsky laantuu, sitä voi taas katsoa toista silmiin ja hymyillä. Sitten alkaa alusta, mennään useampi kuukausi iloisesti kunnes taas riita tulee tarpeeseen. Meillä tämä kaava pyörähtää ympäri keskimäärin ehkä 3 kertaa vuodessa. 

Kun me aloimme Tuukan kanssa seurustelemaan, hän varoitti ettei siitä tule helppoa. Kaksi vahvaa persoonaa, täysin erilaisista taustoista. Vastasin, että olen aina halunnut parisuhteen missä saa myös riidellä niin, että voi heitellä lautasia lattialle. Ja sellaisen myös sain. Tosin en ole tainnut heittää lautasta maahan kuin kerran ja Tuukka ei sitäkään, mutta ainakin aina näin riidan jälkeen olen sitä mieltä, että hyvin valmisteltu ja läpikäyty riita puhdistaa aidosti ilmaa.

Mutta ennen kaikkea: Riita testaa suhteen pohjaa, nimittäin rakkautta, että onhan sitä olemassa? Haluan ajatella että ollakseni rehellinen itselleni, minun on uskallettava kyseenalaistaa monia valintoja elämässäni, mukaan lukien myös parisuhde. Jättiriita on aina se hetki missä suhde tarkistetaan ja ikäänkuin päivitetään, että molemmat haluavat tätä, yhteistä elämää.  Parasta on kyllä se, kun voi kaiken sen mökötyksen ja kiukuttelun jälkeen taas todeta itselleen että kyllä, yhdessä ollaan ja aina vain paremmilla eväillä.

P.S. Huomatkaa kuvassa mukana lepyttelyruusut!

Kommentit (10)
  1. Hienosti kirjoitettu, näinhän se menee

  2. Kuulostaa ihan meidän parisuhteelle 😀 mutta minulla vielä opittavaa, koska mies joutuu hyvinkin usein olemaan se rauhan aloittaja 😀 kovapäinen kuin olen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *