Pyykkien levittelijä

Hilma, Kolmevuotias supermimmi alkaa olla mahtavassa keskusteluiässä. Taluttelin muutama päivä takaperin Hilmaa Pette-ponin selässä. Juteltiin siinä samalla kaikenlaista.

Hilma: Kun mä kasvan aikuiseksi saanko mä hypätä esteitä Elholla?

Minä: Juu, saat sä aikaisemminkin, kun olet vähän isompi.

Hilma: Niin, mä kasvan kokoajan isommaksi. Ja te iskän kanssa pienenette.

Minä: Ai?

Hilma: Niin, ja kun me ollaan Helgan kanssa isoja, me ratsastetaan Elholla ja Woodylla ja te Iskän kanssa ratsastatte Pette-ponilla. Sit me taas muututaan pieniksi, te kasvatte isoiksi ja taas vaihdetaan…. Niin se menee Äiti.

Olin niin mykistynyt etten osannut muuta kun hymyillä vaikka alkoi itkettää. Onkin tullut paljon mietittyä elämää ja sen vauhtia tuon jälkeen. Lapsen kasvaminen ja kuten Hilma sen sanoi, oma pieneneminen. Pelottavaa.

No vaikka pienenisin kuinka, onneksi Hilmalla on tulevaisuutta varten suunnitelmat jo varsin selvät. Ripustimme pyykkejä illalla yhdessä, minä ja pikkupyykkäri.

Hilma: Voisko Äiti musta tulla isona pyykkien levittelijä?

Minä: (naurua pidätellen) Juu, kyllähän susta voi, jos haluat.

Hilma: Haluun. Musta tulee isona taidemaalaaja, ratsastaja, pyykkien levittelijä ja kaupunkilainen.

Kommentit (10)
  1. Ihanaa kun lasten haaveammatit on juuri sitä mitä ne haluu tehdä, eivätkä mitenkään liitoksissa palkkaan tai sosiaaliseen statukseen. Kuvat ovat tosi ihania.

  2. ihana <3 Ei paljon naurata tossa ekassa kuvassa, aivan helmi Hilma 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *