Pieni rauhallinen hetki

Varoitan heti alkuun että olen hämmentävän runollisella tuulella.

Koko viikko on ollut yhtä kiirettä. Minulla on kamalasti töitä, koska kauan ja hartaasti kasattu kirjani, Emäntänä Olga ilmestyy 26.3. ja lisäksi Olgan Kotona –ohjelma alkaa 28.3.
Työt koneella keskeytyvät jatkuvasti. Vauva kaipaa huomiota, tytöt kaipaavat huomiota ja minä itsekin kyllä kaipaan myös huomiota (paitsi että Tuukka on kokoajan töissä). Välillä on tuntunut että nyt on liikaa kaikkea ja tekee mieli vaan painua pihalle pikkutyttöjen prinsessaluokan vaatimusten sekä pienen kestonälkäisen vastasyntyneen aiheuttamasta sekamelskasta. Ulkona on vaan pakkasta niin kamalasti että enpä ole pihalle painunut, paitsi jos on ihan oikeaa asiaa… 

Nyt yhtäkkiä havahduin että oli hetken rauhallista. Kukaan ei ole kylässä, vauva nukkuu vaunuissa, lapset leikkivät keskenään ylhäällä ja pakkasauringon valossa aamusta asti lämmitetty, kylmän yön jäljiltä lämpenevä talo näyttää jotenkin ihanalta. Kyllä tämä tästä.

Kaiken kiireen keskellä täytyy sanoa, että tänne kirjoittaminen ei tunnu työltä. En ole oppinut suodattamaan sanomisiani, vaan koen että tänne kirjoittaminen on kun kotona olisi. Ihan oikeaa, tuttua ja turvallista.