Omenavarkaat

Mitä ihmettä sitä tekisi muutamalle ylimääräiselle ämpärille omenoita? Toistaiseksi siirrän vielä mehuasemalle menemistä, siihen suurin osa omenoista ei ole vielä tarpeeksi kypsiä. Silti katselen joka päivä ikkunasta kun tilan kaksi pientä ja paksua, Pette-poni ja Kingo-aasi seisovat suu vaahdossa omenatarhassa pudonneita omenoita mussuttamassa. Tämä kaksi kaverusta ovat ihan luvan kanssa pihassa irti, ihan parhaita ruohonleikkureita ja etenkin Torstin pihaleikkien ilo, mutta silti niiden ahneus jaksaa hämmästyttää. Heti kun muutama omena putoaa lisää, tyypit hiipivät taas omenavarkaisiin.  Niiden herkuttelua katsellessa tulee sellainen helmiä sioille olo, jotenkin omenoita pitäisi hyötykäyttää meille ihmisillekin.

Suunnittelen hillojen tekemistä, mutta tänään tein elämäni ensimmäisen kerran mehumaijalla omenamehua. Pilkoin kaikkia mahdollisia omenoita (älkää kysykö mitään omenalajikkeista, ei mitään hajua, sekä makeita ja kirpeitä olivat…) mehumaijaan ja jätin tunniksi porisemaan. Lisäsin lämpimään mehuun hunajaa ja olipas yllättävän hyvää! Yhdestä mehumaijallisesta tuli aika vähän mehua, n, 1,5 litraa, mutta parempi sekin kuin ponin vatsaa turvottamassa.