Oman kodin vuoka

Tein eilen jo ruokaa leivinuunissa ja silmiini sattui kaapin perältä lapsuudenkodistani meille kulkeutunut valtava uunivuoka. Vuoka oli se yksi ja ainoa oikea leivinuunivuoka, se missä paistettiin leivinuunissa uuniperunat, lampaanjalat, joulukinkut, kaikki. Siinä pystyi tekemään niin ison makaronilaatikon että siitä riitti isossa perheessä useammallekin päivälle.

Suurella kunnioituksella otin vuoan pitkästä aikaa käyttöön. Yllätyin omaa tunteellista suhtautumista tuohon pinttyneeseen valtavaan astiaan. Tämä oli vain sellainen hetki kun tuntee kouriin tuntuvasti ajan kuluvan. Vasta äsken oli pikkutyttö ja roikuin siskojen kanssa tuvan pöydän kulmalla ja seurasin kun oma isäni teki koko porukalle ruokaa. Toivottavasti paljon hyvää ehtii tapahtua tässä talossa ennen kuin vuoka seuraavan kerran vaihtaa omistajaa. Niin, ja valmis ruoka oli hyvää, totta kai.