Oma rakas työleiri

Tallin ylisillä on nyt 1300 paalia hyvin onnistunutta heinää. Heinätöitä edelsi pakollinen heinästressi, että tuleeko helteitä? Koska heinät kaadetaan, koska paalataan, onko jo tarpeeksi kuivaa? Sitten kun päästiin siihen asti, että paalit olivat pellolla, saimme kerrankin kasaan kunnon talkoot. 

Ensimmäisenä heinäpäivänä meitä oli suorastaan paljon, runsaslukuisimmat talkoot mitä muistan että täällä olisi koskaan pidetty. Hevoskavereita, naapureita ja pari rohkeaa kauempaakin tuli kun kutsuttiin ja taas tuli todettua miten hauskaa voi raskaskin työ olla kun seura on hyvää ja iloista! Lapset norkoilivat laumana kulmilla ja me aikuiset tehtiin vauhdilla aina pari kuormaa putkeen pellolta pihaan ja pihassa kannettiin samat paalit vielä ylisille. Sitten pidettiin taukoja ja naurettiin väsyneenä väsyneille (eli hauskoille) jutuille.

Seuraavana päivänä oli jo hiljaisempaa. Jatkoimme ensin Tuukan kanssa kahdestaan, lapsetkin pääsivät pellolle mukaan. Onneksi kuitenkin ihanat naapurit tulivat pian apuun ja saatiin työt kunnialla loppuun. Raskasta, mutta kivaa, heinätyöt kuuluvat kesään. 

Voi kesä kun jatkuisit aina vain. Tuttuun tapaan heinäkuun “lomailusta” tulee loputon työleiri missä minä ja Tuukka toteutamme jotain projekteja ja lapset painavat pitkin pihapiiriä paljain jaloin, käyvät vain välillä kysymässä että koska syödään. Torsti nyt on vähän tiiviimmin projekteissa mukana "auttamassa", mutta tyttöjä ei paljoa näy, paitsi ruoka-aikoina.

Tämän vuoden kauniit kesäillat olemme kuluttaneet Tuukan kanssa pitkälti tiilien muurauksen parissa. Olemme pian kunnostaneet puolet rapistuneesta tiilisestä piharakennukestamme ja on muuten koukuttavaa hommaa! Sovittiin, että perustetaan vanhoilla päivillä rakennusfirma jos tv-hommat rupeavat tökkimään. Kun herää yöllä jatkuvasti siihen, että käsivarret ovat puudiuksissa, tietää ettei ole ole liikoja laiskotellut. Olemme kyllä ihan hölmöjä, voisihan sitä kesänsä paremminkin viettää kun hikoilemalla, mutta kukin tavallaan ja tämä on se meidän tapamme.

 

 

 

Kommentit (14)
  1. …tulipa monia muistoja mieleen. Kuten eräskin heinänteko johon muuan mies tuli Reinot jalassa, ja totesi jo alkajaisiksi, ettei hänestä terveytensä puolesta töihin ole, mutta tuli viihdytysjoukkoihin… Ja tarpeenhan heinähommissa ainakin yksi kelpo jutuniskijä on… Heinätalkoot olivat meilläkin aikoinaan kesän kohokohta, johon liittyi tiettyjä omia perinteitään mm. talkooväelle kahvitauolla tarjotut munkit, joiden paistolla oma heinäpäiväni käynnistyi… Jotenkin kummasti tuoreiden munkkien tuoksu nostaa yhä mieleeni kuvia heinäpaaleista, paarmoista ja hikisestä helteestä, vaikka moni yhdistää ne pikemminkin vapuun.

  2. Talkoot on aina loistojuttu, sekä isäntäväelle että talkoolaisille. Mielelläni osallistun, jos vaan joku niihin kutsuu. Harvemmin niitä enää järjestetään. Mekin aloitimme aikanaan talon rakennusta talkoilla ja mukavaa oli. Yhdelle isolle perheelle järjestettiin siivoustalkoot, kun äiti oli pitkään lapsen kanssa sairaalassa. Sekin työ oli talkoissa mukavaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *