Oletko nalkuttaja?
Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Parisuhteen Palikat
Mikään ei ole nolompaa, kun käräyttää itse itsensä rysän päältä nalkuttamasta puolisolleen. Mitä nalkuttaminen edes on? Huomauttelua, vahtimista, turhaa kommentointia toisen tekemisistä tai sanomisista, nimenomaan negatiiviseen ja vähättelevään sävyyn. Useinmiten juurikin niin, että paikalla on muita henkilöitä. Jokainen varmasti tuntee sellaisia pariskuntia. Siitä on helposti tullut tapa ja joskus myös vitsi, mikä ei ole kenenkään ulkopuolisen mielestä enää hauska. Toinen on kommentaattori ja toinen silmätikku, joka ei tunnu osaavan montaakaan asiaa oikein.
Kaikissa parisuhteissa on huonoja ja hyviä päiviä, välillä toinen on ihana ja seuraavana päivänä ärsyttävä. Minä haluan silti elää parisuhteessa, missä yksi olennaisimmista asioista on toisen kunnioitus. Koska olen hänet siihen vierelleni valinnut, teen parhaani kunnioittaakseni häntä, ärsyttävinäkin päivinä. Toiselle nälviminen on tylsä tapa ennen kaikkea siksi, että se on muille paikalla oleville todella kiusallista. Ja poikkeuksetta naljailija ei voita tilanteen katselijoiden sympatioita itselleen. Kiusattu kerää sympatiapisteet.
Meillä on Tuukan kanssa tästä onneksi aika samanlainen tapa ajatella. Molemmat ovat sitä mieltä, että kiukut toista kohtaan puretaan kahden kesken, ei muiden edessä. Tietenkään aina tämä ei onnistu, mutta siihen pyritään. Valvontakoneistokin toimii. Jos toinen naljailee toiselle ikävällä tavalla, toinen ottaa asian puheeksi heti kun mahdollista. Asian puheeksi ottaminen, sen että itse tajuaa sanoneensa jotain tyhmää, sekä anteeksi pyytäminen auttavat. Niistä oppii, joka kerta. Seuraavan kerran kun tekisi mieli sanoa jotain hölmöä, osaa jo nähdä tilanteen ennalta ja pysyy hiljaa. Palkinnoksi tästä syntyy suhteeseen yksinkertaisesti parempi meininki.
Moi!
Pohdin samoja juttuja itsekin, kun kirjoitin parisuhteesta. Me on heiluttu juuri tuossa rajalla, mistä kirjoitat. Meillä se ei ole varsinaisesti naljailua tai nalkutusta. Se on omaa sisäpiirihuumoria, jossa ollaan kyllä ihan tasapuolisia. Ei vaan olla tajuttu, miltä se muiden korvissa kuullostaa.
Tuo aidosti ilkeä kommentointi näkyy valitettavan usein myös sosiaalisessa mediassa, etenkin Facebookissa.
Olisin haastanut sut kirjoittamaan parisuhteen kulmakivistä, mutta niitä taisikin tulla tässä ja edellisessä parisuhdepostauksessasi. 🙂
Oma näkemykseni aiheesta löytyy täältä:
https://selviytymistarina.wordpress.com/2015/03/27/pitka-parisuhde/
Niinpä. Tuskin kukaan haluaa olla nalkuttaja. Jos sitten onkin? Jos on ollut hiljaa vaikkapa viikon vain hillitäkseen nalkutustaan,eikä sekään auta? Tervetuloa elämään jonkun toisen elämää. Omasta näkövinkkelistä on helppo olla mieltä asioista,joita ei koskaan kohtaa. Luulen, että kyse on niin monisyisestä jutusta kuin vaikkapa se, miksi jotkut naiset elävät väkivaltaisessa suhteessa. Me ,jotka emme elä, voisimme kirjoittaa pitkiä blogikirjoituksia tyyliin “kyllä minä vaan heti lähtisin siitä suhteesta” ja “ei kannata elämäänsä hukata sellaisessa suhteessa” jne. Miksi jotkut sitten jäävät? Kyse ei varmaankaan ole älykkyysosamäärästä: siitä, ettei ymmärrä lauseen “ei väkivaltaisessa suhteessa kannata elää” merkitystä.
Aina ei kyse ole siitä, että on valinnut väärän henkilön tai ei vain jaksa yrittää, kun nyt pitäisi, sillä “itsehän olen puolisoni valinnut”. Kun elämä olisikin niin yksinkertaista ja mustavalkoista! Olen silti onnellinen rakastavassa, luottamuksellisessa ja väkivallattomassa suhteessani, vaikka nalkutankin. Ajattelen vaativan elämänvaiheen vievän veronsa ja rauhan ajankin joskus koittavan. Nyt on vaan pakko nalkuttaa ja pitää pyörät pyörimässä, ei tässä muukaan auta. 🙂