Nolo jouluostos

Minulla on outo pakkomielle Villeroy & Bochin posliinijoulukoristeisiin. Törmäsin tähän piparkakkutaloon Kouvolassa ja aikani sitä hipelöityäni totesin että minun on vain saatava se. Perustelin ostoksen itselleni sillä, että olen ostanut edellisen saman valmistajan koristeen luultavasti vuonna 1999 tai 2000 ja olen jaksanut fiilistellä sitä joka ikinen joulu siitä lähtien. Mökki tekee siis tuolle kärrylle seuraa. Myyjä oli tosi kiva ja ystävällinen. "Tuleeko lahjaksi?" "Ei, kun ihan itselle."

Samalla kun hän pakkasi taloa myyntikuntoon tunsin pakottavaa tarvetta selitellä hänelle kuudenkymmenen euron ostostani, mokomaakin turhaa porsliinimöhkälettä. Samalla kun selittelin hänelle tuota äskeistä teoriaani, aloin omasta mielestäni kuulostamaan ihan ääliöltä, joltain ostosongelmaiselta. Tottakai vähän punaistuin. Kävelin ulos kaupasta ja olin itselleni kiukkuinen. Ei kai sille myyjälle nyt kuullu miksi minä ostin sen mökin. Jään odottelemaan koska minä opin suhtautumaan asioihin kun aikuinen, Saanhan minä ostaa rahoillani mitä haluan! Kas kun en keksinyt jotain hätävalhetta, että mummille vien.

Moni on kysellyt että mitä kuuluu neljälle kissanpoikaselle? Nämä pikkutyypit eivät pysy enää missään kopassa tai laatikossa vaan sinkoilevat ympäri tupaa kuin isommatkin kissat. Ainut haaste on nyt valvoa että Sssa! Sssa! –hokeva Torsti ei pyörittele pieniä turhan ronskein ottein… Voin vain kuvitella mitä tapahtuu joulukuuselle kun pikkukissat ottavat sen haltuun