Blogit
Olgan kotona

Nolo äiti

Helgan keväällä alkanut tanssiharrastus huipentui sunnuntain tanssikoulun kevätnäytökseen. Minulla oli kuvauksia kun Helgaa vietiin kummien toimesta näytöksen harjoituksiin Kouvola-Talolle ja olin ihan pihalla näytöspäivänä siitä, miten minun tulee vanhempana toimia näytöksen aikana. Huomatkaa minä oli pihalla, Helga 4v sen sijaan kyllä pärjäsi oikein mallikkaasti, meni muiden mukana ja vietti aikaansa takahuoneessa hiirimeikit valmiina, samalla minä hätäilin ja huolehdin kahviossa niin että Tuukkaa hävetti.

Ensin pyysin Tuukkaa käymään kysymässä takahuoneessa tarvitseeko meiltä apuja vai pärjäävätkö lapset takahuoneessa. Tuukka kävi. ”Kaikki ok, lakkaa huolehtimasta”. Seuraavaksi aloin pohtia, mitä jos tytölle tulee vessahätä eikä hän uskalla sanoa? (Näin on käynyt, uskokaa pois eikä tanssimisesta treeneissä meinannut kuulemma tulla mitään.) Tuukka ei suostunut mennä enää takahuoneeseen, oli minun vuoroni. Löysin takahuoneen perältä pöydällisen tyytyväisiä hiirityttöjä piirtämässä ja heidän kanssa KOLME tervejärkistä aikuista jotka huolehtivat heistä.
Kun olin aiemmin kysynyt Tuukalta että oliko siellä joku vahtimassa, vastaus oli epämääräinen ”kyllä siinä joku oli”. No, siinä minä sitten soperran että onko pissahätää ja tule sitten syliin esityksen jälkeen ja samalla tajuan että olen nolo turhaa huolehtiva äiti. Lastenhoitajat katsoivat minua huvittuneena ehkä hieman säälienkin, Helga huitoi että mene jo. Päätin poistua paikalta ja nauttia esityksestä.

Samaisessa tanssikoulussa tanssii myös sydänystäväni Tessa, joka myös esiintyi näytöksessä, nykytanssin jatkoryhmässä. Tessa on sitkeästi jatkanut tanssiharrastustaan vaikka kanssatanssijat sen kuin nuorenevat vuosi vuodelta. Hän kertoo pukuhuonekeskustelujen sisällön olevan ”Siis täh? Onx sulla lapsia?!” –tasoa. Kun Helga ja muut pikkuhiiret esiintyivät olin tietenkin pakahtua ylpeydestä ja liikutuksesta. Mutta kun tuli Tessan vuoro, olin taas ihan yhtä liikuttunut, niin suurta ylpeyttä koin hänestä tanssia katsellessani että oikein itsekin yllätyin. Tessa näytti ainakin yhtä kauniilta ja teini-ikäiseltä kuin muutkin, mutta tässä teinissä oli mukana ainakin minua syvästi koskettavaa tulkintaa.

 Hiirikuvat: Viivi Häkkinen, alakuva: Riikka-Liisa Kuoppa

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *