Mokkapalahalaus

En ole koskaan voinut käsittää mokkapalojen suosiota. Minulle kyseinen leivonnainen tuo mieleen ainoastaan yläasteen meluisat kotitaloustunnit, eikä sen makukaan ole koskaan tehnyt suurta vaikutusta. Tuukalla on joku käsittämätön rakkaussuhde mokkapaloihin. Aina kun menemme mihin tahansa pikkutapahtuman puffettijonoon, Tuukan silmät syttyvät: Mokkapaloja! Tästä on tehty joka kerta iso numero ja aina naurattaa.
Jokin aika sitten kävimme ystävillä kylässä ja talon emäntä Kati oli tehnyt jopa minunkin mielestäni todella hyviä mokkapaloja. Tuukka palasi kahvipöydässä jälleen kerran tuttuun aiheeseen: Miksi Olga sä leivot koko ajan mutta et koskaan mokkapaloja? Samana iltana teimme iltapalaa keittiössä ja minä kysyin miksei Tuukka koskaan halaa minua niin kuin elokuvissa halataan, selän takaa ja yllättäen? Aikamme asiaa pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen että tästä edes joka kerta kun Tuukka pääsee yllättämään minut tällaisella elokuvissa romantisoidulla halauksella, teen hänelle pellillisen mokkapaloja.
Seuraavana aamuna Tuukka on lähdössä töihin, minä olen tullut juuri tallilta ja siivilöin maitoa. Tuukka sanoo moi ja lähtee, mutta näen silmäkulmasta että hän kääntyykin takaisin. Käännyn vastaan, Tuukka kiertää taakse ja yrittää vielä tehdä mokkapalahalauksen.
Soitan ystävälleni ja spekuloimme oikein ajan kanssa, kannattaako minun nyt tehdä mokkapaloja vaikka halaus ei ollutkaan ihan oikeaoppinen, koska siitä puuttui olennainen yllätysmomentti? Jos teen, joustanko sopimuksestamme liikaa, jos en, jääkö mokkapalahalaukset siihen? Pelasin varman päälle ja tein kiltisti sen pellillisen. Ei harmittanut yhtään, sillä pienellä muokkauksella niistä tuli kyllä aika hyviä. Sitä pellillistä sulateltiin pari viikkoa ja tänään oli seuraavan pellin aika, hyvinkin puhdasoppisen mokkapalahalaussuorituksen jälkeen.

Ei näistä kyllä terveellisiä saa mitenkään, mutta oheisessa reseptissäni on jotain yritystä siihen suuntaan:

Kauan kaivatut mokkapalat:

Pohja:
3 munaa
3 dl intiaanisokeria
1 prk rahkaa
150 g sulatettua voita
½ tl suolaa
½ dl kaakaojauhoa
2 dl täysjyväspelttijauhoja
2 dl vehnäjauhoja

1,5tl leivinjauhetta

Kuorrutus:
100 g sulatettua voita
3/4 dl kahvia

3 rkl kaakojauhetta 
8-9 dl ruokotomusokeria
3 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri, lisää muuta aineet.
Levitä taikina isolle uuninpellille ja paista 200°c 12min.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä täyte pohjan päälle. Lisää kahvia tai vettä jos levitys on hankalaa. Koristele.

Kommentit (20)
  1. Ymmärrän Tuukkaa hyvin! Niistä tulee hyviä muistoja mieleen, mutta meillä ne ovat Masaliisoja! Toki mieheni käyttää nimeä Mokkapalat, josta aina keskustellaan, että kumpi on oikeassa…….mutta Masaliisa on hyvää!

  2. Ihana tarina! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *