Mikä viikonlopussa on parasta?

Hilma kiteytti sen eilen hienosti, että mikä viikonlopuissa on parasta. Tyttö tuli luokseni ja luetteli seuraavaa: Viikonloput on parhaita koska:

1. Saa olla likaisissa vaatteissa

2. Saa mennä ulos ihan milloin haluaa

3. Saa nukahtaa illalla sohvalle

Nämä säännöt tosiaan osuvat aika hyvin meidän talossa oikeaan, sekä aikusien että lasten kohdalla. Nauratti etenkin tuo "Saa olla likaisissa vaatteissa," koska en ollut tullut koskaan aiemmin ajatelleeksi koko asiaa. Mutta tosiaan, eipä paljon lauantaiaamulla tule seuratuksi mitä lapsilla on päällä, saatikka sitten itsellä. Tähän voisin vielä lisätä oman lisähuomion että "likaisissa vaatteissa ja takkuisisssa hiuksissa". Sen verran on maananatai-aamuna pikkuneitien pitkissä hiuksissa selvitettävää.

Ulos saa mennä millon haluaa tarkoittanee enemmänkin sitä, ettei meillä viikonloppuisin juurikaan ole aikatauluja, kaikki on oikeastaan aina kotona. Täällä sitten pyöritään pitkin Marttilaa, ulkona tai sisällä.

Kolmas kohta, eli "Saa nukahtaa sohvalle" on tärkeä, meille kaikille. Meidän lapset ovat jostain syystä aika hyviä nukkumaan, erityisesti sillä tavoin, että jos perjantaina tai lauantaina valvotaan pitkään, he myös nukkuvat seuraavana aamuna pidempään. Tämän vuoksi he tosiaan usein nukahtavat sohvalle. Minä haluan sallia tämän, koska myös minä sain lapsena nukahtaa sohvalla ja muistan elävästi miten ihana oli herätä siihen, kun jompi kumpi vanhemmista kantoi yläkertaan nukkumaan. Kun heräsi siinä matkalla vähän, mutta ei niin paljon että tarvitsisi mennä pesemään enää hampaita. Niin turvallista, kotoisaa ja huoletonta. Sellaisen muiston minä haluan lapsuuden viikonlopuista omille lapsillenikin antaa. Paitsi yhdellä muutoksella: Kun huomaamme, että lapset alkavat väsymään, siinä vaiheessa heidät patistetaan yöpukujen vaihtoon ja hammaspesulle. Sitten he voivat tulla takaisin sohvalle ja vaikka nukahtaa jos siltä tuntuu.