Marttilakierros, huone 6: Yläkerran aula

Tulipa pitkä kirjoitustauko. Elokuvan teko on vienyt mukanaan ja vähitelleen sitä on alkanut elämään elokuvaelämää ikään kuin se olisi ainut ja tärkein todellisuus. Kotonakin on levoton ja poissaoleva, tunne siitä että joku on vielä liian kesken ja siksi ei halua kotitua seuraa perässä. Olen viimeisen kuukauden aikana ratsastanut ja ollut tallilla liian vähän ja etenkin, ollut lasten kanssa liian vähän. Samalla olen saanut olla mukana jossain niin hienossa projektissa, etten jäisi mistään hinnasta pois. Lapset onneksi kärsivät poissaolostamme kyllä todella vähän tai tuskin lainkaan, Babuska tuo tuttua turvaa ja lastenhoitaja Jonnaan on vahva luotto.

Iltaisin istumme Torstin kanssa sylikkäin ja siinä ollaan edes se pieni hetki mitä ehditään, tiiviisti yhdessä. Se riittää molemmille nyt, ja loput korvataan kohta kun tämä on ohi. Yksi kuvauspäivä enää jäljellä huomenna ja sitten alkaa lasku tavalliseen, omaan elämään. Vähän jännittää.

Marttilakierros on vielä kesken! Seuraava huone olkoon yläkerran aula. Se on huone mihin eteisen portaat vievät, ja aulasta lähtee ovet  lastenhuoneeseen, meidän makuuhuoneeseen, kylpyhuoneeseen, vierashuoneeseen ja muutamaan  komeroon. Aulassa oleva erkkeri on kuulemma alun perin ollut parveke, mutta se on myöhemmin muutettu osaksi sisätilaa. Aula on ollut samanlainen koko ajan, eli siellä ei ole ollut lastulevyjä tai muovimattoja. Muutamaa maalipintaa ja rapun kaiteiden korjaamista lukuun ottamatta emme ole sitä siis koskaan rempanneet. Vietämme tässä aulassa aikaa iltaisin paljon, koska siellä katsotaan telkkaria ja elokuvia. Siinä on hyvä olla, ja pohtia nukahtaako sohvalle leffan ääreen vai menisikö kohta jo nukkumaan. Koirat jaloissa, kissat sylissä, Tuukka vieressä ja lapset oven takana untaan tuhisemassa. Monesti mietin että meille riittäisi elämiseen pelkkä Marttilan yläkerta. Siihen aulan seinustalle vaan kätevä tupakeittiö niin siinä olisi kaikki.