Marttilakierros, huone 4: Sali

Talon sali oli alun perin 2 erillistä huonetta. Kun muutimme tänne, edelliset omistajat kertoivat, että huoneiden välissä olevan lastulevyseinän kohdalla on ollut aikanaan osittain lasiset pariovet ja sen jälkeen liukuovet. Suunnittelimme heti alkuperäisten ovien, (mitkä löytyivät talon ullakolta), asentamista takaisin.  Ensimmäisenä iltana, intopinkeänä uudesta talosta, se ihan ensimmäinen kohta mihin Tuukan kanssa sorkkarautamme iskimme, oli juuri tämä huoneiden välinen seinä.

Kun lastulevyt oli purettu, alta löytyikin vähän isompi, kuin pariovien kokoinen kolo: Ne, joskus 70-luvulla asennetut liukuovet olivatkin niin hienot, että ne avattiin niin että ne työnnettiin sivulle ja  seinän sisään. Eli todellisuudessa aukko hirsiseinässä olikin 4 korkean liukuoven kokoinen. Purimme valtavat ovet pois, tykästyimme huoneiden väliseen isoon ”oviaukkoon” ja samalla valtavaksi muuttuneeseen, kaksiosaiseen saliin, ja päätimme jättää sen sellaiseksi.

Sali on talvella osan ajasta kylmänä, koska talo on sen verran iso, että pakkasella sen kokonaan lämpimänä pitäminen tuntuu tuhlaukselta. Mutta silti siellä ollaan paljon, ja lasten kasvaessa koko ajan enemmän. Ja sanomattakin selvää on, että esimerkiksi Joulun aikaan kahden kakluunin salin tuoma tunnelma on ihana.

Marttilaan muuttamiseen 10 vuotta sitten ja saliin liittyy yksi rakas muisto:

Olimme Tuukan kanssa ensimmäistä iltaa Marttilassa yötä, siis tämä sama ensimmäinen remonttipäivä mistä alussa mainitsinkin. Olimme juuri purkaneet seinän ja poltimme seinän lankkurakenteita pitkin iltaa leivinuunissa. Kun myöhään illalla seinä oli purettu, ja uuni lämmin, tein pitsaa. Paistoimme pitsat uunin pohjalla rapeiksi, tai no, vähän palaneiksi. Sitten me istuimme siellä, keskellä yötä, salin takimmaisessa nurkassa lattialla kaikkien muuttoromujen keskellä, ja söimme omassa uunissa paistettua pitsaa. Talo tuntui isolta, elämä ihmeelliseltä ja pitsa maistui hyvältä.

Ja loppuun taas kuvia salista muuttohetkellä.