Marttila Ranch

Tuukalla alkoi loma ainakin sen verran, että nyt hän tekee edelleen paljon töitä (eli puhuu puhelimessa), mutta kotona. Toki teenhän minäkin jatkuvasti kotona kaikkia töitäni, joten hyvä näin. Mutta joka tapauksessa meillä on myös ollut aikaa olla yhdessä ja fiilistellä maalaiselämän parhaita puolia. Tuukalla on muovinen (?) muka-olkinen Cowboyhattu, mistä olen hänelle avoimen kateellinen. Katselen tätä cowboy-miestäni pihamaalla ja koko ajan tekisi mieli ottaa valokuvia (iik, tiedän, noloa), jotta muistaisin talvella taas kaiken tämän. Ja tietenkin että muistaisin vanhana mummona millaiselta se vieressä jupiseva pappa nuorena miehenä näytti. Ja olen minä aika monta kuvaa ottanutkin. 

Hassua että ei tosiaan tarvita kun yksi sinnepäin viittaava hattu, niin minä koko ajan Tuukkaa katsoessani ajattelen, että vitsit, me asutaan ihan oikeella ranchilla! Pari päivää sitten, kun Tuukka meni ratsastamaan ja kun hän laittoi kypärän päähän, painoin varjellun cowboy-hatun päähäni ja otin äkkiä itsestänikin kuvan se päässä. Lopputulos on juuri riittävän viileä. Lupaan ryhdistäytyä tän minun kesä-maalaisfiilistely-lomaromanssi-hömppäni kanssa, viimeistään syksyllä.

Tein kasvimaalle viimeinkin puusta oikean portin. Sen kanssa on kestänyt ja ollut muutenkin haasteita. Tiilimuurin portinpielestä murtui keväällä pala kun poni ja aasi olivat yhteistuumin jyränneet muuria koko voimallaan ja siinä oli alun perinkin pieni valmistusvirhe, se kun oli tiilimuurini aloitus-, eli rehellisesti sanottuna se harjoittelukohta. Muurasin sen nyt siis uudestaan kasaan, mutta edelleenkään se ei ole niin priimaa kun mitä haluaisin. Se on nimittäin juuri se puoli, mihin olin valanut portin saranoille valmiiksi metallisest vanhojen saranoiden vastatapit. Nyt toinen on vähän vinossa, mutta olkoon. Väkräsin Torstin yli-innokkaalla porakoneen käyttö-avustuksella siihen kuitenkin pienen portin. Portin saranat ovat nyt sen verran jäykät, ettäportti ei liikoja heilu, mutta aukeaa ja sulkeutuu onneksi kuitenkin. Yksi hyvä puoli saranoiden jäykkyydessä: Portti ei tarvitse lainkaan lukkoa! Laitoin portin taakse vain ison kiven ettei eläimet työnnä sitä auki ja hyvin on toiminut. Nyt voinkin jahkailla loppukesän, etttä minkä väriseksi maalaisin portin? Olen pohtinut valkoista ja vanhahtavaa vaaleansinistä. Mutta kiirettäkös tässä, Ranchilla.