Mahdoton idea: Olgan Farmi

Kun kerroin ideastani aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, Tuukka puisteli päätään huolestuneena. Halusin perustaa meille kotieläinpihan. Tuukka ei kuitenkaan kieltänyt, vaan antoi minun touhuta. Selvitin laina- ja eri hankkeiden avustusvaihtoehtoja ja turhauduin. Olin säästänyt ja tehnyt laskelmia. Päätin rakentaa sen ilman lainaa, säästöillä ja mahdollisimman paljon itse tekemällä. Halusin luoda yksinkertaisen, järkihintaisen konseptin, missä on siistiä, kotoisaa ja kilttejä eläimiä, joita saa myös koskea. Eläimiä meillä jo oli, nyt halusin koittaa voisiko he itse tienata heinärahansa.  Hevosten, ponien, lehmän, aasin, lampaiden, alpakoiden kanojen ja koirien lisäksi hankittiin vain pupuja, kilejä ja ankkoja. Syksyllä 2015 alkoi ensimmäiset maansiirtotyöt ja suunnittelin kotieläinpihan pohjan. Tuukalta tuli loistava idea eläinten suojiksi: Koska alue on kovin kivikkoinen, päätimme kaivaa eläimille kellarin tapaisia ”hobittikoloja” osittain maan sisään. Idea toimi paremmin kuin hyvin, ne ovat kesällä viileitä ja antavat lisäksi hyvän sääsuojan. Kaikki rakentaminen oli tietenkin kalliimpaa ja lupa-asia monimutkaisempia kun mitä oli ajatellut. Kun viimein saimme kaiken valmiiksi ja avasimme ovet 1.7.2016, toivoin että Tuukan ennustus ”hyvä jos kaks autoa käy päivässä” edes ylittyisi.  

Nyt meillä on kaksi vuotta Olgan Farmi- kotieläinpihayrittäjyyttä ja kaksi iloista ja vauhdikasta kesää takana. Tänä kesänä meillä oli 5 paikallista nuorta kesätöissä ja heidän lisäksi meillä on yksi eläintenhoitaja töissä ympäri vuoden, koska me teemme niin paljon elokuva -ym. töitä, ettei tämä kaikki muuten olisi mahdollista. Ja kotieläinpiha mahdollistaa sen.

Nyt kun farmi on ollut kiinni jo muutamn kuukauden, havahduin katsomaan taakse päin kesään ja ajattelen sitä lömmöllä, vaikka sää olikin haastava. Tän jutun kuvat on muuten otettu luultavasti kesän ainoana lämpimänä päivänä… Se on myös varmaa, että rauhalliset kesälomat ovat toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Vaikka Farmi on meidän kotitalon naapurissa, ei sieltä oikein osaa olla poiskaan kun se on auki. Lisäksi haluamme leipoa kaikki kahvilan tuotteet itse.

Voin siis sanoa, näin 2 vuotta pähkähullun idean syntymisestä, että onnistuin. Koen myös ylpeyttä siitä että sain sen tehtyä, vaikka usko meinasi monessa kohtaa rakentamista loppua. Halusin tarjota lapsiperheille yhden vaihtoehdon kesäreissukohteeksi, niitähän ei ole koskaan liikaa. Nyt näen että ihmiset tulevat, viihtyvät ja tulevat vielä uudelleenkin. Kun tapaan ihmisiä eri kaupungeissa tapahtumissa tai vaikkapa kadulla ja he muistuttavat käyneensä kotieläinpihalla, tulee siitä tosi hyvä mieli. Ja kyllä, tuli niitä ihmisiä enemmän kuin se 2 autoa päivässä. Ensimmäisenä kesänä Olgan Farmilla vieraili 6 500 ihmistä ja tänä kesänä 9 000. Nyt kotieläinpiha on talviunilla ja ensi juhannuksena taas jatketaan. 

Kommentit (13)
  1. Teillä on niin hieno kotieläinpiha! Itse en ole vielä päässyt käymään, mutta täytyy varata joskus koko päivä aikaa reissuun ja lähteä sinne teille poikkeamaan. 🙂 On todella hienoa, että jaksat itse vielä leipoa kaiken ja olla muutenkin mukana toiminnassa vaikka teillä on paljon muutakin ohjelmaa! Hienoa myös että eläimiä pääsee koskemaan ja silittämään, kun joillekin kaupunki lapsille saattaa olla ihan uusi kokemus silittää alpakoita tai lampaita.
    Toivottavasti Olgan Farmi saa pitkän tulevaisuuden, lisää eläimiä ja ihastuneita vieraita! <3

    Ps. Kysyin aikaisemmin onko se karvakorva vielä vapaana vai onko varattu/ostettu jo? 🙂

  2. Hei,

    Olen seurannut herttaista blogiasi muutaman vuoden. Ihailen elämäntapaanne ja kykyänne tarttua asioihin sekä toteuttaa haaveita. Kotieläinpihaanne olisi kyllä mukava käydä tutustumassa, kenties ensi kesänä. Kerrassaan hatunnoston arvoista, että olette hartiavoimin saaneet sellaisen pystyyn!

    Vanhat talot ovat olleet aina lähellä sydäntä, osin siitä syystä blogisi on kiinnostanut. En kuitenkaan koskaan uskonut vanhaa taloa omistavani. Täysin yllättäen eteemme kirjaimellisesti tipahti mahdollisuus ostaa vanha, kunnossapidetty talo, joka on ollut pystyssä jo kun Suomi itsenäistyi. Tässä on kyllä jotain taikaa. Historia, monet vaiheet ja lukemattomat tarinat vaikuttavat imeytyneen talon hirsiin niin, että tosiaan tuntuu kuin talo voisi elää. Sellaista samaa henkeä olen aistivinani kuvien perusteella teidänkin kodissanne. Kaikkea hyvää elämäänne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *