Maatalon jumalatar

Juhannusruusut kukkivat jo, pioni kukkii nyt ja nurmikkoa pitää leikata ihan koko ajan. Kesä kuluu niin että oikein hirvittää. Pidin jo “kesälomankin”, olin tämän viikon tiistaista torstaihin Hattel @ Forstén-Pentti -valmennustapahtumassa. Ti ja ke olivat valmennuspäiviä ja to kisapäivä. Valmentajina toimivat huiput Sanna backlund (osallistuin Elholla) sekä Mikael Forstén (osallistuin Woodylla). Opin paljon, tutustuin uusiin ihmisiin ja sain rutkasti lisää itsevarmuutta tuleville kisakentille. 

Pitkästä aikaa 3 päivää yksin liikkeellä ilman lapsia oli kyllä tervetullut kokemus. Jo etukäteen ajattelin että oijoi mikä hevoshullun taivas, 3 päivää aamusta iltaan pelkkää hevostelua ilman muita kiireitä!  Ensimmäisenä päivänä olin vähän pihalla, että mitä minä täällä teen, olisihan minulla muutakin tekemistä. Toisena päivänä asetuin aloilleni ja kolmantena päivänä oli jo haikea lähteä. Tosin lähtemistä kyllä helpotti järjetön vuorokauden kestävä kaatosade, mikä ei tehnyt yhtään hyvää vastavalmistuneelle, todella hienolle  kisa-alueelle… No, oli ainakin ikimuistoista! Vieläkin harmittaa järjestäjien puolesta (kisat jatkuvat siis sunnuntaihin asti), mutta sää on niitä harvoja asioita mihin parhainkaan kisajärjestäjä ei voi vaikuttaa. Hyppäsin Woodylla elämäni toisen 110cm luokan ja vähän jännitti. Vielä enemmän alkoi jännittää kun huomasin että Woodyn entinen omistaja oli tullut katsomaan meitä. Hyvin meni, yksi pudotus, mutta tuntui helpolta ja hyvältä. Radan jälkeen Woodyn "exä" tuli onnittelemaan itku kurkussa, miten hienosti olimme hänen mielestänsä menneet. Sitten oli minullakin itku kurkussa.

Kun olin kotimatkalla ystäväni Tiinan kanssa (joka tuli torstaiksi vapaaehtoisesti kaatosateeseen minulle kisahoitajaksi ja seuraksi!), Tuukka soitti. Oli varmaan salaa ikävissään kun sillä oli oikein asiaa: Minä olen kuulemma tosi hyvä vaimo. Perusteita oli oikein kaksin kappalein: Kun minulla on hyvät käsilihakset ja jaksan kantaa 40 litraa vettä kerralla hevostarhaan ja teen sen monta kertaa päivässä, enkä siltikään valita. Ja toiseksi koska minulle ei ole ongelma ajaa kaksi hevosta kyydissäni yksin maasturi + hevostraileri –yhditelmää missä tahansa.

Usein sitä oikein kinuaa että toinen sanois jotain kivaa tai herkkää. Mutta ei sellanen tilattu "rakastan rakastan" -palaute tunnu yhtä hyvältä. Tämä nauratti ja lämmitti, olo oli kun milläkin jumalattarella.