Mä mikään viherpeukalo ole
Tänä vuonna minun taimien kasvatukseni ei meinaa millään lähteä nousukiitoon. Siemenet eivät idä, multa homehtuu ja vaikka mitä kaikkea. Ne siemenet mitkä ovat lähteneet, ovat viimeistään 10 cm korkuisena joutuneet kissojen syömiksi. Jäljelllä on muutama nahistunut tomaatintaimi, juurisellerin taimia sekä punaisessta suippopaprikasta otetuista siemenistä istutettuja paprikantaimia. Tänä aamuna kissojen teurastamia kurkuntaimia keräillessäni päätin, että en istuta, en kouli, en tee mitään enempää, vaan säästän senkin ajan, rahan ja energian johonkin muuhun kivaan, ja ostan valmiit taimet kaupasta (ja istutan ystävien antamia ylijäämätaimia, mikäli niitä tänäkin vuonna tarjotaan.)
Piristin itseäni listaamalla hyviä puolia tälle päätökselle:
1. Voin viime hetkeen asti päättää mitä kasvihuoneeseen ja kasvimaalleni istutan, en ole naimisissa 30 tomaatintaimen kanssa.
2. Taimitarhailijat saavat tuloa, tekeväthän he tärkeää työtä.
3. Löydän näin varmasti uusia lajikkeita viljelyksilleni.
4. Voin raahata multapussit kasvihuomeeseen pois eteisestä pyörimästä.
Huh, heti helpotti. Aika kiva oikaista välillä. Kuvassa olevat kukat on muuten ostettu myös kaupasta, tietenkin.
Kiitos vastauksestasi Olga, juuri eilen pohdinkin, että milloin kirjoittelet tämän keväisestä taimikasvatuksesta 🙂 Teillä siis kissat ovat hoitaneet taimien koulimisen omalla tyylillään.. Stevia oli minun viimevuotinen uusi tuttavuus, suosittelen sitä lämpimästi kaikille.
Kiitos ihanasta blogista! Meilläkin kissat harventaa taimia sen verran, että ensi vuotta varten askartelen metalliverkosta suojahäkin taimille. Siihen asti, onneksi on puutarhamyymälät.