Lemmikkinä Maisteri

Tämä yllä oleva kuva on muutama vuosi sitten otettu ja yksi lempikuvistani. Siihen kiteytyy jollakin tapaa se, miksi asumme täällä. Tuo kuva kertoo meidän meiningistä täällä enemmän kuin tuhat sanaa. Minulta kysytään usein että millainen blogi minulla on, onko se ruokaa vain lifestyleä? Apua miten vaikeita kysymyksiä, kai tämä on vain ihan kaikkea mitä minäkin. Kuvailenkin juttujani usein niin, että tiedän monta ihmistä joilla on haave muuttaa maalle. Ostaa se vanha talo jostain pellon laidasta, hankkia eläimiä ja rauhoittua (mikä ei kyllä ainakaan meidän kahdalla onnistunut yhtään). Olen ajatellut että kirjoitan tämän haaveen toteuttamisesta ja sen kaikista puolista, myös niistä hankalista. Eli kyllä, joskus ajaminen paikasta toiseen ärsyttää. Ja kyllä, imuroitavaa on liikaa ja talvella talo on kylmä. Eläimet ovat hyvää seuraa ja ilman niitä tuskin asuisimmekaan näin, mutta nyt parhaillaan painaa se, ettei ruoho ole kasvanut riittävästi ja harmittaa kun Rosita, lampaat ja vuohet eivät pääse vieläkään laitumelle. Lampaatkin pitäisi ehtiä keritsemään.

Mutta onneksi meillä ei ole tuota isompia ongelmia. Kaikki siis hyvin täällä, kotieläinpihan ensimmäiset varauryhmät saapuvat tulevalla viikolla ja tuli lunta tai ei niin kesää kohti mennään. Tytöt keskustelivat tänään mikä talon koirista, kissoista ja milloin mistäkin eläimistä, mm. pupuista ja poneista on kenenkin oma. Torsti oli pitkään hiljaa ja kuunteli tyttöjen listoja. Sitten Toppe sanoi: Äiti, saanko mä vaan yhden, Maisterin?

Maisteri on iso ruskea pässi, melkoinen mötikkä joka muutti meille siskoni luolta muutama vuosi sitten, koska puski lammaslaumassa muita. Meille se kotiutui nopeasti Rosita-lehmän "haaremiin" ja nyt Maisteri ja toinen iso pässi Pikku-Musta muodostavat Rositan kanssa erottamattoman kolmikon. Vaikka Maisteri on dominoiva lammaslaumassa, ihmisiä ja etenkin lapsia se rakastaa varauksetta. Kun Maisteri parkkeeraa itsensä ihmisten viereen, aika pysähtyy ja se seisoo rapsutettavana niin kauan kun vain rapsutettavan kunto kestää. Ja Torstillahan se kestää.

Eli kyllä Toppe, Maisteri voi olla sinun ikioma pässisi.

Taas yksi syy perustella itsellemme miksi ihmeessä me asumme täällä.

Kommentit (6)
  1. Mielettömän ihana tuo viimeisin kuva. Näkee selvästi että siinä on syvää ystävyyttä molemmin puolin. ❤

  2. Aivan ihan kuva, huokuu ystävyyttä ja lämpöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *