Leipäpäivä (eikun päivät)!
Leivoin eilen jouluksi ruisleipää. Otin toissapäivän aamuna juuripallon pakastimesta sulamaan ja tein juuritaikinan samana iltana yöksi happanemaan. Meillä oli vähän viileää, joten lisäsin juureen jauhoja ja jätin sen koko päiväksi happanemaan lisää ja lähdin jouluostoksille. Eli tuo ohjeen mukainen tunti oili minulla eilen sellaiset 8 tuntia, mutta tekemällä oppii, jos taikina ei tuoksu oikeanlaisen kirpeältä, ei sitä kannata alkaa vaivaamaan vaan sille pitää antaa lisäaikaa. Pääsin taikinan kimppuun joskus vasta kuuden aikaan illalla, ja leivät olivat valmiit myöhään yöllä… Joulun aika on juuri parasta, kun ei ole kiire mihinkään. Voi antaa toikinan muhia, käy vaan välillä kurkkaamassa ja jatkaa sitten muita puuhia. Illalla leipiä valvoessa pohdin hulluuttani ja sitä onko tässäkään mitään järkeä. Otin leivät uunista, peittelin liinoilla, sammutin valot ja hiivin ylös mennäkseni nukkumaan. Tuukka oli vielä hereillä ja kysyi joko leivät ovat valmiit? Kerroin että on.
Tuukka: No niin, mennään sitten maistelemaan!
Valot päälle, oikeaa voita jääkaapista ja minun piti leikata siivut koska olen kuulemma siinä niin paljon parempi. Siinä me istuttiin keittiössä, kaksi onnellista yönapostelijaa.
Tässä ohje leipään, ohje on aikalailla suora kopio Emäntänä Olga -kirjastani.
"Talomme hapanleipäjuuri on peräisin tilalta löytyneen vanhan tiinun pohjalta. Juuri säilyy tiinun sijaan varmemmin pakastimessa, jonne leivonnan yhteydessä valmiista taikinasta laitetaan aina yksi taikinapallo odottamaan seuraavaa leivontakertaa.
Hyvää ruisleivän taikinajuurta on hankala löytää, mutta sen voi helposti valmistaa itse kauppojen jauhohyllystä löytyvästä valmiista ruisleipäaineksesta. Korvaa silloin ensimmäisellä leivontakerralla puolet koko taikinan jauhoista ruisleipäaineksella. Voit muokata leipääsi lisäämällä illalla taikinan sekaan muutamia siivuja omaa lempiruisleipääsi. Seuraavalla kerralla sinulla onkin sitten jo taikinajuuri! Vaikka valmiiden limppujen tuoksu on huumaava, malta odottaa niiden leikkaamista seuraavaan päivään. Vastapaistettu limppu kun vain litistyy ja repeää leikatessa. Lisäksi limput vielä kypsyvät vähän, kun ne peittelee yöksi paksun liinan alle."
4 l haaleaa vettä
1 nyrkin kokoinen juuripallo
ainakin 4 kg ruisjauhoja
5 tl suolaa
25 g hiivaa
ILLALLA
Käytä isoa astiaa, vaikkapa ämpäriä. Liota juuri haaleaan veteen. Lisää ruisjauhoja vain sen verran, että taikinasta tulee löysää velliä. Vatkaa taikinaa useaan otteeseen illan mittaan. Anna taikinan hapantua yön yli lämpimässä, vedottomassa paikassa.
AAMULLA
Lisää suola, hiiva sekä jauhoja, kunnes taikinasta tulee löysää puuroa. Anna hapantua lisää tunnin ajan.
Lisää taas jauhoja, kunnes taikinasta tulee napakkaa. Vaivaa taikinaa ainakin 10 minuuttia, niin raskasta kuin se onkin! Kun taikina alkaa irrota käsistä, se on valmista. Silota taikinamöykyn pinta sileäksi kulhossa ja sirottele päälle vielä ruisjauhoja. Anna nousta kaksinkertaiseksi, ainakin 2 tunnin ajan. Malttia!
Leikkaa kohonneesta taikinasta nyrkin kokoinen juuripallo seuraavaa leivontakertaa varten ja pakasta se. Leivo loput taikinasta limpuiksi. Pistele limppuihin reikiä haarukalla. Kohota limppuja vielä noin 1 1⁄2 tuntia. Paista kohonneita limppuja 220–240 asteessa koosta riippuen 40–60 minuuttia. Leipä on kypsää, kun pohjaan sormella kopauttaessa kuuluu kumea ääni.
Kääri limput isoon pyyhkeeseen ja anna niiden jäähtyä hiljalleen yön yli.
Taikinasta tulee 8 isoa tai 12 pienempää limppua
Oi,oi,oi….tuoreiden ruislimppujen tuoksu leijailee tänne meidänkin pirttiin kauas pohjois-Suomeen. Olet Sinä Olga kyllä oikein emäntien emäntä – ei voi muuta sanoa: leivot ruislimputkin itse! No, näkeehän sen Torstinkin ilmeestä ja olemuksesta,että meidän äidin leipoma ruisleipä ryyditettynä oikealla voilla on se maailman paras voikkari.On kyllä Torstilla,Helgalla,Hilmalla,Olgalla ja Tuukalla terveelliset valinnat.
Kuinka pitkäksi aikaa tällainen leipäsatsi riittää teidän perheessänne ? Miten säilytät ruisleivät ?
Muistan lapsuudessani,kun äitini leipoi ruisleipää,niin aina vietiin naapuriin lämpiäistuliainen.Tämä vientihomma oli meidän lasten työtä ja tosi mieluista olikin. Omat vanhempani arvostavat ruokaa ja etenkin leipää suunnattomasti.Lapsena voileipää ei saanut missään nimessä lätkäyttää pöytään voi edellä – se oli “suuri synti”. Leipätaikina kun oli puutiinussa nousemassa,niin äiti teki aina ristin keskelle taikinaa – hän siunasi leivän.Minusta se oli hyvin juhlallinen hetki tuo leivän siunaaminen.
Itse en leivo ruisleipää, mutta huomenna ajattelin tehdä Kainuulaista ohrarieskaa pirtinuunissa.Rieska tehdään luomuohrajauhoista,vedestä,suolasta ja hiivanokareesta.
Viemme lämpimiä rieskoja (yhdessä meheni kesällä tekemien ja kuivattujen saunavihtojen kera) naapureille joulumuistamisiksi kukkien asemasta.
KUUNTELE…..
TIUKUJA VOIT JA KUULLA
JOULU ON JO PORRASPUULLA.
SYTYÄ KYNTTILÄ,
HILJENNY TOVI,
AVAA JOULULLE SYDÄN JA OVI.
Joulunsanoman tuomaa joulurauhaa koko Marttilan kattilakunnalle !
Hyvää Joula myös sinulle Marra! Ihanaa kun jaksat aina laittaa kommenttia, kiitos!
Minä pakastan aina leivät ja sieltä sitten vähitellen sulatellaan… Nyt tosin tulee annettua leipiä myös eteenpäin ystäville.
Jouluiloa!
Olga