Lehmä arkkitehtina

 

Tiedän että blogeista haetaan virikkeitä ja innostusta omiin tekemisiin, joten pakko heti alkuun varoittaa: Älkää inspiroituko tästä, vaan ottakaa opiksenne.

Alpakka Kaimir on kotiutunut hyvin, on asustellut nyt tyytyväisenä samassa pihatossa Rosita-lehmän ja  pässien kanssa. Silti minua on vaivannut niiden yhteiselo hygieniasyistä. Selitän miksi: Alpakka on siisti. Sillä on oma vessapaikka missä se käy tarpeillaan, eikä roiski sinne tänne toisin kun lehmä ja lampaat. Tämä on syy, miksi juuri alpakkaa suositaan terapiakäytössä, koska se tosiaan on uskollinen vessalleen, eikä pudottele papanoita vaikkapa vuodeosaston käytäville. Eli alpakka matkustaa kodin ulkopuolelle “jalat ristissä” ja tekee vain äärimmäisessä hätätapauksessa tarpeet muualle kuin omaan kotivessapaikkaan.

Olen säälinyt Kasimir-raukkaa kun hän yrittää pitää paikat siistinä ja lehmä sen kun pudottelee läjiään minne sattuu. Mahtaa alpakkaa ärsyttää tuollainen kämppiksen epäsiisteys. Lisäksi en koskaan nähnyt Kasimiria yhtä aikaa muiden kanssa sisällä pihatossa, sadettakin se piti ison puun alla. Päätimme Tuukan kanssa tehdä sille oman katoksen. Piti tehdä ja sitten taas piti, aika kului ja aloin katsomaan valmiita pihavajoja netistä. Ostin halvimman, peltisen “valmis”pihavajan ja muutaman päivän kuluttua pihaamme ilmestyi kaksi isoa, litteää pahvilaatikkoa. Laatikoista paljastui sellainen setti että mikä tahansa IKEA kalpenee sen rinnalla. Järjetön määrä lötköjä metallirimoja, levyjä, kulmia, ruuveja muttereita ja vaikka mitä hämärää, sekä huonosti suomennetut rakennusohjeet.

Muutaman päivän puhaltelun jälkeen päätimme viikonloppuna tarttua Tuukas kanssa härkää sarvista. Pikkuhiljaa näistä mm. G5, L8, R14 ja F1 -nimisistä rojuista nousi kehikko ja vain katto enää puuttui. Sunnuntain ilta alkoi hämärtää ja kannoimme paikalle sattuneiden hevostyttöjen avustuksella kehikon Kasimirin tarhaan totuteltavaksi. Samalla suljimme kehikolla Rositalta ja lampailta pääsyn Kasimirin puolelle tarhaa. Että huomenna jatketaan siitä sitten.

Eilen Tuukka meni tarhaan antamaan heiniä ja meidän Iisakin kirkkomme olikin törmännyt kuikkuiseen lehmään. Rositaa oli alkanut ärsyttää tien sulkeminen ja se oli rytännyt edessä olevan, keskeneräisen peltikyhäelmän ruttuun ja mennyt hengaamaan (=sotkemaan)  sekä syömään Kasimirin puolelle. 

Koko episodi, kökkö ostos, sen kasaamisen vaikeus, kaiken ruttaava lehmä ja sitä myöten uusi kasaaminen oli meistä todella huvittavaa. Onneksi jaksoimme nauraa asialle. Vitsailimme mihin kaikki F1-ruuvit tässä maailmassa pystyvätkään ja loppujen lopuksi kasasimme ruttuisia peltejä oikoen koko tönön. Sen verran hepponen vaja on, että rakensimme sen sisään puukehikon jonka löimme tolpilla maahan kiinni. Samalla suunnittelimme jo sen mahdollista lisäeristämistä. Nyt tämä legendaarinen vaja ajaa asiansa ja Kasimir viihtyy siellä. Toisaalta ymmärrän Rositaa, sillä onhan tuo vihreä hökkeli kyllä aivan järjettömän ruma.

Äitini aina sanoi ostopäätöksiä tehdessään: “köyhän kannattaa ostaa kallista”. 

 

Kommentit (22)
  1. iiihana ...
    9.9.2014, 12:56

    Mahtava juttu ja Kasimir on tosi söpöliini. Mut ihan oikeesti olisin halunnu nähdä sen osapaljouden mikä vajaan tuli :)). Ja teitin ilmeet kun Rositan tihutyö paljastui, kiitti nauruista !!

  2. Kaipaakohan Kassu lajitoveria?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *