Kyytiin!

Olemme viettäneet lämpimiä syyspäiviä lasten kanssa pääosin pihalla. Nopeaksi tarkoitetut tallissa piipahtamiset tai postilla käynnit venyvät monituntisiksi lätäkköleikeiksi ja välipalatkin tulee usein syötyä pihapöydässä, vielä kun voi. Helgalla on tosin sellainen vaihe ettei sitä meinaa saada vapaaehtoisesti lähtemään ulos. Puen itkua tuhertavan tytön joka kerta sitkeästi valmiiksi ja heti ovella tyttö on jo ihan innoissaan. Hilma taas on kokoajan tuomassa minun kuraisia kumppareita sisälle siinä toivossa että taas lähdettäisiin ulos.

Ulkona apuvälineeni numero yksi on viime kesänä ostettu metallinen pihakärry. Sillä kantaa polttopuut ja painavat ostoskassit ja ennen kaikkea: kuljettaa lapsia ympäri pihaa. Isommat tytöt enää harvemmin kiipeävät kyytiin, paitsi jo mennään retkelle tai vaikka naapuriin mummolaan, mutta Hilmalle kärryt ovat tärkeät. Jotain tästä pienestä matkustajasta kertoo se, että hän edelleenkin sanoo usein ”kyytiin” kun haluaa syliin.
Hilma on muuten ottanut käyttöön ensimmäisen kolmisanaisen lauseensa joka huokuu positiivista asennetta ja sopii joka tilanteeseen: En tykkää tästä!