Kyösti ja kaverit
Kuvasin aurinkoisena ja kylmänä sunnutaipäivänä pihaa ja eläimiä, joten kirjoittelenpa tänne vähän eläinten kuulumisia. Pitkät pakkaset tuottavat eläinten kanssa paljon töitä, koska niillä pitää olla enemmän ruokaa ja vettä kuin normaalisti, lämpimänä pysyminen vie energiaa. Lämmintä vettä saa kyllä kantaa pihalle jatkuvasti, koska vesi ei kauaa näillä keleillä juoksevana pysy.
Esittelenpä tässä samalla uuden tulokkaan. Tämä herrasmies on siskoni entinen pässi Maisteri. Maisteri tuli hänen uuhilampaille sulhoksi, mutta käyttäytyi kuitenkin ruokinta-aikaan uuhia kohtaan niin vihamielisesti, että siskoni päätti luopua siitä. Ja ihme kyllä, meidän poikaporukassa (plus yksi lehmä!) se pärjää loistavasti. Jätkät syövät kauratkin samasta kupista eikä Maisteria kiukuta yhtään. Manpower!
Rosita poseerasi hehkeänä pakkasesta huolimatta. Vähän leuhkana.
Woodyllä on niin paksut loimet päällä, että sähköaidan isku ei tunnu missään. Eli se ei pysy enää tarhassa, vaan on tässäkin kuvassa irti kun mikäkin villivarsa. Tämä kikkailu kostautui, nyt tyyppi on sairaslomalla kun astui eilen vanhaan ruosteiseen naulaan. Uskomatonta että se onnistui löytämään tontilta tällä kelillä jostain vanhan taotun naulan ja iski kavionsa siihen.
Ukko näyttää esimerkkiä miten pysytään tarhassa.
Kingo on hevostarhan Kuningas. Ehkä.
Kasimir viihtyy pihatossa. Heinät ovat aina muodissa.
Pikkuinen alpakka viihtyy sisällä kun ei vielä paremmasta tiedä. Ja nimi on muuten nyt viimein päätetty! Ensin päätimme että siitä tulee Cesar. sitten taistelimme viikon verran uuden nimen kanssa, ja olipas vaikeaa. Että sanotaanko se Seessar vai Keessar vai miten? Pian huomasin että kaikki puhuivat taas pikku alpakasta. Pienen pohdinnan jälkeen siitä tulikin Kyösti. Helppo sanoa ja naurattaa joka kerta, se saa hyvälle tuulelle. Siis hyvin samat perusteet miten Torsti sai oman nimensä, joten jatkamme hyväksi havaitulla linjalla.
Ruokatauko menossa.
Moi, mä olen Kyösti.
Pihalta löytyi myös eläin nimeltä mies.
Pakotin lopuksi Tuukan ottamaan kuvan kun kaahasimme Ukon kanssa kentällä.
Tuimat on ilmeet alpakasta mieheen ja lehmästä hevoseen.Pakkanenko lienee saanut aikaan tuimailun? Komeita kuvia ja ihanaa talvimaisemaa – kertakaikkiaan. Meillä pakkasmittari hipoo -35C-astetta. Ihana siivota, kun saa moneksi vuorokaudeksi matot,makuuvaatteet yms. ulos punkinhävitykseen. Ja mikä ”jumalaisen” ihana tuoksu,kun ulkona tuuletuksessa olleet matot yms. tuo sisälle. Eipä sitä paljon muuta järkevää/tarpeellista tekemistä oikein voi tehdä näin kovilla pakkasilmoilla. Ulkoilut on kyllä melko vähissä, vain pikaista pistäytymistä pihalla ja postilaatikolla. Ja muuten vieläkin kylmempä meillepäin on luvattu. Notta, talavea pittää. Eipähän influenssavirukset leviä,kun ihmiset eivät käy toistensa luona,eivätkä kokoonnu sankoin joukoin yhteen.Siis parasta influenssantorjuntaa luonto on meille järjestänyt. Tästä se muutamn viikon kuluttua kääntyy kevääksi – ihanaaaaa….
Oli jäänyt tämä viimeisin kirjoituksesi lukematta. Kolmivuotias kärtti koneelle ja joutui odottamaan, että äiti saa lukemisen päätökseen. ”Vähän kun krokotiili.” Oli toteamus alpakasta. Kaupunkilaistyttö ei kaikkia eläimiä ihan vielä tunne….. Mä tykkään yhä lukea teijän elämästä maalla. Kiitos blogistasi!!