Kuraa ja laiskoja ratsastajia.

Lätäkköaika. Olen kaivanut lasten kurahousut kaapista. Hilmassa on tapahtunut viime syksyyn nähden huomattavaa kehitystä, hän nimittäin pukee housut jalkaansa mielellään. Torstikin on innostunut ulkoilusta niin, että on vähän kuin koko ajan ulos menossa. Jos hän pääsee livahtamaan ulkoeteiseen asti, vaikkapa koirien perässä, protestoi tyyppi hyvinkin äänekkäästi mikäli minä kannan hänet pois sieltä. Kun Torsti sitten ulkoilee, on poika vähän väliä nenällään jossain kuravellissä, mutta aina vaan tyytyväisenä, onhan se ulkoilua se kenollaankin ulkoilu. Myös tallihommista Torsti tykkää, tai ainakin tallin lukuisista vesiämpäreistä, lopun arvaattekin.

Koirat on kurassa, lapset on kurassa ja enää ei voi kantaa puita kengät jalassa sisään asti. Silti tämä kaikki on positiivista, koska nyt on kevät.

Hevosten liikuttaminen on joinain päivinä pieni stressitekijä. Ainakin Woodyn luonteisella hevosella vapaapäivät eivät tee harrastuksesta yhtään rentouttavampaa. Heppa kerää itseensä herkästi pöllöä säikkyvirtaa ja sitten taas testataan kuinka on Olgalla refleksit kunnossa ja tasapaino hallussa. Ratsastus on mukavaa, koukuttavaa ja vaikka mitä, mutta kovin aikaa vievää eikä jokapäivä vain yksinkertaisesti ehdi selkään. Meidän tallilla laiska päivä tarkoittaa hevosten irtojuoksutusta. Se on nopea tapa liikuttaa hepoista ylimääräinen liikkumistarve pois, hyvää vaihtelua kaikille ja kivaa katseltavaa. Tänään ystäväni Mari ja hänen hevosensa Iita pitivät minulle ja Woodylle seuraa kentällä. rapa roiskui sielläkin, sillä nyt on kevät.