Kuka pelkää pinkkiä miestä?
Minun on ihan pakko kirjoittaa 2v. Torstin meiningistä vähän tänne, ihan vain etten unohda. Sitä miten tyyppi pyörii jaloissa ja pyytää ”syviin”. Ja jos olen kiireinen enkä heti ota syliin, hän kulkee perässä jonkin aikaan ja pian kuuluu jaloista sydäntä särkevä itkuinen soperrus: ”Äitin kulta.” Sitten on kyllä jo pakko keskeyttää vähän tärkeämpikin työ ja nostaa Toppe syliin, pieni manipuloija tietää mistä narusta vetää.
Yläkerta ja alakerta menevät hänellä täysin sekaisin. Ei kertakaikkiaan mitään logoiikkaa, kummatkin tarkoittaa molempia, sekä ”yläskerta” että ”alaskerta”. Silloin kun vielä odotin Torstia, vitsailin että en tiedä miten selviän jos sieltä tuleekin poika? Että osaanko rakastaa pikkupoikaa? Se on aika helppoa.
Pelasin muuten lasten kanssa eilen pihalla Kuka pelkää mustaa miestä? –peliä. Enää ei kuulemma saa sillä nimellä pelata, ihan ymmärrettävää, joten keksimme vaihtoehtoja.
Hilma aloitti: Kuka pelkää pinkkiä miestä?
Sitä seurasivat:
Kuka pelkää Torsti Toropaista?
Kuka pelkää Muumipeikkoa?
Kuka pelkää koiran kakkaa?
Kuka pelkää iskän pöksyjä?
Paljon hauskempi peli näin, kun mitä se alkuperäinen oli.
Itselläni on kolme tyttöä. Kun tyttäreni ilmoitti saavansa pojan, mietin samaa. Osaakoo poikaa rakastaa. Nyt olen aivan myyty <3. Pieni poika on aivan valloittava.
Kahden pojan/miehen (30 vee ja 35 vee) äitinä tiedän kokemuksesta,että poikien kanssa selviää. Ei vaikeuksia. Pojat ovat suoria,rehtejä ja konstailemattomia – siis pikkumiehiä alusta pitäen. Mitenkähän olisin selviytynyt tyttöjen kanssa – en tiedä??? Pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä: kummatkin yhtä ihania.