Kotipihan ihmeet
Pienten lasten äidille ehkä parasta keväässä on se jatkuvan pukemisrumban hiljentyminen, On ihanaa kun saa jättää kurahaalarit ja hanskalaatikon rauhaan ja lämpimimpinä päivinä voi vaan avata oven ja lähteä ulos. Ja niin meillä tehdäänkin. Ovi käy jatkuvasti ja asiat jää kesken, kun on jo juostava katsomaan mihin pikkuihmiset nyt suuntaavat. Jopa Hilma on tajunnut mitä ihanaa tuon oven takaa löytyy ja hän protestoi äänekkäästi mikäli joutuu jäämään hetkeksikään sisälle.
Onneksi tonttimme on kokonaan aidattu ja hevosten aidat tehty niin etteivät lapset pääse sinne. Aitaamiset tehtiin aikanaan koiria varten mutta toimii mahtavaa kyllä myös lapsille. Niinpä seikkailijoille pystyy pikkuhiljaa antamaan enemmän vapautta liikkua. Nyt vielä toistaiseksi äiti kulkee Hilman kanssa perässä kun isommat keksivät tutkittavaa. Niinpä arkeni on nyt poukkoilemista. Keittiöstä pihalle, pihasta talliin, sieltä alapihalle lampaita tuijottelemaan (matkalla tongitaan maasta uudestaan ja uudestaan muurahaisia ja muita ötököitä) ja taas juostaan kumpparit väärissä jaloissa takaisin talolle.
Mikä siinä onkin, että aina ne menevät pikkujalkoihin väärinpäin, vaikka mahdollisuus on 50/50. =)
Muistelen lämmöllä kesiä Nurmeksessa, kun kävimme teillä leikkimässä. Kotista pihalla kilien keskellä koirien pyöriessä seassa ja hevosten seuratessa touhuja aitauksesta hieman kauempaa.. <3
Ihanaa että omat lapsesi saavat samanlaisen lapsuuden.
miten ihanaa ja ihmeelistä on lasten maailma. jaksavat tutkia ja oppia uusia asioita joka hetki. aikuisilla on olevinaan aina niin kiire ettei kerkeä ihmetellä kaikkia ihanuuksia mitä paljastuu talven jäljiltä. pitäisi oppia kaikkien pysähtymään hetkeksi. onneksi lasten kanssa sitä tulee arvostettua monia pieniä asioita. hyvää kesän alkua!